Sivut

torstai 7. lokakuuta 2010

Suomalainen yleislakko: kansallislakosta yhteislakkoon

Mikä se yleislakko on, kun Facebook-vetoomus mielenosoitus yleislakosta on saanut mediaväen siitä kiinnostumaan? Millainen yhteiskunnallinen ilmiö on suomalainen yleislakko? Ne ovat olleet syiltään, kestoltaan, laajuudeltaan, tuloksiltaan ja seurauksiltaan hyvin erilaisia.

Komein yleislakko on vuoden 1905 kansallislakko eli suurlakko, joka alkoi, kun lakkoliikehdintä levisi Venäjältä Pietarin-Helsingin rataa pitkin Suomeen. Tämä työtaistelu avasi tien kansanvaltaiselle eduskuntauudistukselle, joka toi yksikamarisen eduskunnan ja ennen kaikkea vaalikelpoisuuden ja äänioikeuden rahvaan miehille ja kaikille naisille.

Seuraava yleislakko oli syksyllä 1917, jolloin porvarien vaalivoiton jälkeen Suomen Ammattijärjestön ylimääräinen edustajakokous käsitteli marraskuussa 1917 elintarviketilannetta sekä muita ajankohtaisia ongelmia ja tavoitteita. Edustajakokous hyväksyi Me vaadimme -julistuksen, jossa vaadittiin eduskunnan jo aiemmin hyväksymien mm. maan itsemääräämisoikeutta lisäävän valtalain, kahdeksan tunnin työaikalain sekä kansanvaltaisten kunnallislakien vahvistamista. Ammattijärjestön julistama suurlakko johti lakien vahvistamiseen, mutta samalla lakon aikaiset yhteenotot veivät kohti sisällissotaa.

Suomen historian ehkä epäonnistunein yleislakko oli vuonna 1929. Suomen Ammattijärjestö julisti marraskuussa 1929 päivän vastalauselakon valtiollisten vankien aseman parantamiseksi, kun Tammisaaressa poliittisin perustein vangitut olivat aloittaneet nälkälakon. Työtaistelu epäonnistui, koska ammattiyhdistysliike oli kommunistien ja sosialidemokraattien riitojen vuoksi hajaantunut. Vankien asema ei parantunut mutta viranomaiset lakkauttivat valtionpetolliseksi leimatun keskusjärjestön toiminnan vuonna 1930.

Yleislakko on ollut melko harvinainen työtaistelu. Yleislakkouhka oli painostuskeino, johon suomalainen ammattiyhdistysliike turvautui melko usein toisen maailmansodan jälkeisinä säännöstelyvuosina ja 1990-luvun lamavuosina. Yleislakkouhka olikin näinä kahtena kautena tehokas keino painostaa maan kulloinenkin hallitus huomioimaan myös palkanansaitsijain edut.

Itsenäisyyden ajan suurin yleislakko oli kevättalvella 1956. Mukana työtaistelussa oli tilastotietojen mukaan noin 400 000 työntekijää. Silloin SAK ajoi 12 markan yleisen palkankorotuksen läpi, kun säännöstelyn purkauduttua hinnat olivat nopeasti nousseet. Työtaisteluvoitto jäi tilapäiseksi, kun hintojen ja maksujen nousu jatkui. Ammattiyhdistysliikkeen hajaannuskin sai vauhtia, kun SAK ja ammattiliitot kiistelivät lakkoavustusten maksajasta.

Seuraava laaja työtaistelu oli vuonna 1986, jolloin SAK tietoisesti vältti yleislakko nimen käyttöä. Lyhyt, kurinalainen yhteislakko 13. - 15.3.1986 painosti Suomen Työnantajain Keskusliiton hyväksymään ns. toimihenkilötupoa paremman keskitetyn ratkaisun. Yhteislakkoon osallistui 270 000 työntekijää, joten kyse oli yleislakon tunnusmerkit täyttävästä työtaistelusta. Yhteislakko päättyi, vaikka Liiketyönantajain Keskusliitto ei taipunut mukaan STK:n ja SAK:n tekemään ratkaisuun.

SAK ja sen jäsenliitot järjestivät asuntopoliittisen remonttipäivän 13.4.1989. Sen yhteydessä Uudellamaalla, Tampereella ja Turussa järjestettiin lyhyitä paikallisia mielenosoituslakkoja, jotka olivat lähellä paikallisia yleislakkoja. Tämä noususuhdanteen aikana tehty mielenilmaus asuntojen vuokrien ja hintojen nousua vastaan ei johtanut pysyviin muutoksiin asuntopolitiikassa.

Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen vastakkainasettelu oli Esko Ahon hallituksen vuosina 1991 - 1995 lähes jatkuvaa. Erilaiset palkanansaitsijain asemaa heikentäneet lainsäädäntöhankkeet ja pyrkimykset heikentää työttömyysturvaa johtivat AKAVA:n, SAK:n ja STTK:n yhteistyön tiivistymiseen. Keskusjärjestöt uhkasivat useamman kerran yhdessä tai erikseen yleislakolla, kun ne painostivat maan hallitusta perääntymään. Paperikoneita, terästehtaita ja muuta prosessiteollisuutta ehdittiin joidenkin yleislakkouhkien alla ajaa alas, mutta varsinaisia työtaistelutoimia ei kuitenkaan 1990-luvulla aloitettu.

Ensimmäinen ja viimeinen ovat näistä suomalaisista yleislakoista parhaimmat. Kansallislakko 1905 toi kansanvallan. Yhteislakko 1986 oli kurinalainen, lyhyt ja tehokas.

Tapio Bergholm, erikoistutkija

4 kommenttia:

Timppa kirjoitti...

Tässä on hyvä tiivistelmä aiheesta jota moni nuori (lue alle 40v.!) ei varmaankaan tunne. Ainakaan minusta ei pitäisi lähteä pelleilemään tälläisellä asialla "ihan vaan huvin vuoksi".

Anonyymi kirjoitti...

Ja päivän facebook yleislakko lienee perustaltaan heikko: miksi lakkoilisimme, jos joku ryhmä onnistuu saamaan paremmat korotukset kuin me, meidänhän pitäisi katsoa millä keinoin pääsemme itse samaan :-)
Selvitys on ihan hyvä tietoisku yleislakkojemme historiasta

Timppa kirjoitti...

Mutta kun pelkohan oli jo ahtaajien lakon aikaan (ihme ettei kukaan pöljä alkanut silloin puuhata yleislakkoa ahtaajia vastaan!) että joidenkin saavuttamat edut leviää muillekin aloille. Kuten esim. lomarahat, pekkaset ym...

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä katsaus