Sivut

perjantai 25. marraskuuta 2011

Turskaa tulee?


Vuosia sitten pääsin vierailemaan isäni työpaikan, Kansallispankin, dealing-hallissa. Muistan kiihkeän tunnelman. Näyttöruudut syöttävät viimeisintä tietoa kursseista. Ostetaan ja myydään. Nopeita päätöksiä ajan hermolla. Jännitystä ja stressiä. Pahimmillaan, väärästä päätöksestä, kuten diilerien kielellä sanotaan, tulee turskaa (tappiota).

Tunnelma on useamman kerran palautunut mieleeni nykypäivän työelämässä. Ajatellaanpa pelkästään työpaikalla pidettäviä kokouksia. Ihmisiä tulee ja menee. Piipahdetaan ”minulla oli just yksi kokous ja siirryn kohta toiseen, en nyt ehdi olemaan täällä pidempään”. Kännykät syöttävät viestejä, joita luetaan samalla, kun kuunnellaan toisella korvalla itse kokousta. Ehtiihän siinä lukemaan myös muitakin tärkeitä papereita. Niin ja se Facebook-päivityskin.

Puhutaan multitaskingista, usean asian tekemisestä yhtä aikaa. Informaatiota ja kiirettä syöttävässä nyky-yhteiskunnassamme syöksymme paikasta paikkaan ja asiasta asiaan kaikkea yhdistellen. Reagoimme heti muualta tuleviin ärsykkeisiin, kuten kännykän viesteihin.

Tuntuu ja kuulostaa ehkä tehokkaalta, mutta tutkimukset ovat osoittaneet usean asian tekemisen samanaikaisesti stressaavan ja haittaavan kykyämme tehdä harkittuja päätöksiä. Kunnolla pohdittu päätös edellyttää aitoa, todellista läsnäoloa.

Entä jos tärkeimmätkin päätökset tehdään nykyisin muita asioita samalla miettien?

-”Nyt näyttää siltä, että tilastot ovat väärässä, kyllä täällä todellisuudessa on miljardien eurojen vaje.”

- Kännykkää räpistellen: ”hhhmmm, jaha. Tota, mulla alkaa just toinen palaveri, mutt palataan.”

Christina Karlsson, tietoasiantuntija

perjantai 18. marraskuuta 2011

Mediakupla nimeltään Suuri kuoppa



Mika Maliranta teki raportin EVAlle tuottavuudesta ja se sai yllättävän suuren huomion mediassa. On muuten jännä juttu, miten käsitteet saadaan iloisesti sekoitettua, kun puhutaan ”vähän sinnepäin”.

Eräässäkin uutisoinnissa oli tästä raportista saatu pääteltyä, että Suomessa olisi työn tuottavuus laskenut. Eli oli ymmärretty  tuotantoa syntyneen entisellä työpanoksella aiempaa vähemmän ja sen perusteella työpaikoilla on 150 000 ihmistä tyhjän panttina lekottelemassa.

Tilastokeskuksen tietojen perusteella viime vuonna työn tuottavuus kasvoi arvonlisäyksen kautta laskettuna 4 % edellisestä vuodesta ja tuotoksen kautta laskettuna se kasvoi 3,6 %. Fakta on se, että työn tuottavuus on kasvanut, ei laskenut.

Vielä jännempää on, kun vääristä päätelmistä tehdään toimenpidesuosituksia. Helsingin Sanomissa (16.11.) Jorma Ollilla vääntelee EVAn poliittista pamflettia toimenpidesuosituksiksi – ja vieläpä sellaisiksi, jotka itse raportissakin on epäsuorasti todettu epäonnistuneiksi. Ollilaa siteeraten: ”palkkauksen ja muiden työehtojen on oltava joustavampia, jotta tilannekohtaisesti pystytään rakentamaan työllisyyden ja tuottavuuden kannalta parhaat ratkaisut”.

Kuitenkin raportissakin todetaan Yhdysvaltojen tuottavuuskehityksen pudonneen trendiltään Suomea voimakkaammin ja juuri siellä on käytössä Ollilan kaipaamat lääkkeet. Eli pelkistäen: meille kaivataan tautiin sellaisia lääkkeitä, joilla eräs toinen sairas on tullut entistä kipeämmäksi. Jep jep – sanoisi yksi piirrossarjan poliitikko entisessä viihdeohjelmassa.

Homma menee seuraavasti: EVAn uusi raportti Suuri kuoppa heittää ilmoille kivan teoreettisen mallin. Siinä työn tuottavuuden pitäisi trendinomaisesti kasvaa koko ajan entistä enemmän. Sinänsä hyväkin tavoite, mutta missä työelämän asiassa näin voisi käydä, että koko ajan kasvu paitsi jatkuisi, myös voimistuisi? Itse EVAn raportissakin todetaan työn tuottavuuden kasvaneen, mutta ei enää kiihtyvällä vauhdilla.

Ongelmana ei siis ole, etteikö työn tuottavuus kasvaisi. Tämä on hyvä pitää mielessä. Tuottavuus on kasvanut ja kasvaa. Siitä olen samaa mieltä, että pitäisi tehdä toimenpiteitä, että kasvu olisi voimakkaampaa. Sen sijaan keinoista olen Ollilan Hesarin kirjoituksen kanssa jyrkästi eri mieltä.

Eiköhän olisi rehellistä todeta, että EVAn tarkoituksena on pelotella suomalaisia ja erityisesti päättäjiä. Tämähän on tuttua touhua. Päämääränä ei ole huoli tuottavuuden kasvusta. On yritetty keksiä jotain uskottavalta kuulostavia perusteluja, joiden perusteella voitaisiin uhkauksenomaisesti saada omia (siis elinkeinoelämän) intressejä edistettyä.

Tuottavuuden kasvattaminen on tärkeää, mutta se tapahtuu parhaiten ja kestävimmin siten, että tehdään työpaikalla asioita oikein ja oikeita asioita. Turha työ on yhtä rasittavaa kuin tärkeä työ. Niistä ensiksi mainittu ei lisää tuottavuutta.

Juha Antila, kehittämispäällikkö

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Deflaatio tuhoaa kotona ja puutarhassa


Me eurokansalaiset seuraamme kasvavalla kauhulla, kuinka EU nilkuttaa kriisikokouksesta seuraavaan.

Miksi taloudelliset ongelmat ovat näin vakavat? Miksi suuret summat muiden maiden takaamaa tai lainaamaa rahaa eivät ole tuoneet helpotusta yksittäisten maiden tai euroalueen kriisiin?

Pääosa tiedotusvälineistä, talousasiantuntijoista ja yhteiskunnallisista vaikuttajista pitää syypäänä yksittäisten maiden yksittäisiä poliittisia päättäjiä. Kreikan, Italian, Portugalin, Espanjan ja Irlannin hallitukset ovat halvan lainarahan hurmoksessa varmasti tehneet vakavia talouspoliittisia virheitä.

Eikö kansanvaltaisesti valittujen päättäjien virheistä kansan pidäkin kärsiä? Siksi useat suomalaiset ja saksalaiset uskovat, että EU:n, EKP:n ja IMF:n määräämät työttömyyttä tuovat säästöpaketit ja veronkorotukset ovat oikeutettuja rangaistuksia näiden maiden aiemmista synneistä.

Osa virheistä on tehty jo 10 - 20 vuotta sitten, joten on julmaa laittaa nykynuoret kärsimään työttömyydestä. Vielä julmempaa on, että EKP:n vahvan euronpolitiikka ja muita teollisen maailman keskuspankkeja korkeammat korot ovat pahentaneet ongelmia.

Vielä synkempää on se, että Kreikan, Portugalin ja Irlannin lainoituksen ehtona tarjotut säästötoimet ovat johtaneet talouskasvun hyytymiseen tai jopa bruttokansantuotteen laskuun. Maiden velanmaksukyky ei ole säästötoimien seurauksena parantunut vaan heikentynyt, kun heikko talouskasvu on johtanut hintojen laskuun.

Talouskasvu on yhteiskunnan moottori, joka saa investoinnit liikkeelle ja varmistaa, että ihmiset uskaltavat kuluttaa. Ostopäätöstä ei lykätä, jos hinnat eivät kohtuuttoman nopeasti putoa. Pieni inflaatio houkuttelee tekemään hankinnat etunojassa ja vaikka velkarahalla, kun tuotteiden ja palveluiden hinnat ovat nousussa. Velkaa uskaltaa ottaa, jos voi luottaa, että velkataakka muuttuu asteittain kevyemmäksi, kun nimellisansiot nousevat.

Siksi kohtuullinen inflaatio on parempi vaihtoehto kuin deflaatio, jolloin esimerkiksi asuntojen, koneiden ja laitteiden hinnat laskevat ja pahimmassa tapauksessa palkatkin putoavat. Investoinnit siirtyvät, koska huomenna kaikki on halvempaa.

Yritykset ja palkanansaitsijat eivät uskalla ottaa lainaa, koska laskevien hintojen ja palkkojen maailmassa velkataakka tulee yhä raskaammaksi kantaa. Kuluttajien lisäksi deflaatiosta kärsivät sijoittajat ja pankit, kun velalliset eivät kykene maksamaan velkojaan. Deflaatio ajaa taloudellisen toiminnan tuhoisaan kierteeseen.

Keskiajalla sairaista ihmisistä laskettiin verta, koska uskottiin, että veressä oleva paha tulee näin pois. Tulos oli kuitenkin päinvastainen, kun potilaan voimat ehtyivät verenvähyyteen.

Tänä päivänä Euroopassa jo muutenkin suurissa vaikeuksissa olevien kriisimaiden ongelmien ratkaisuksi määrätään suonen iskentää ja kuppausta. Elvytyksen sijaan kuristetaan ja kiristetään. Nämä toimet on tehty sijoittajien ja pankkien vaatimuksesta, jotta luottamus markkinoilla palaisi.

EU:n ja EKP:n tarjoamat lääkkeet eivät ole tehonneet, koska tiukat säästötoimet vievät yhä useammat maat kuilun partaalle ja sen ylikin. Pankit ja sijoittajat ovat saaneet tahtonsa lävitse, mutta talouskasvun hiipuessa ovat jo menettäneet paljon. Euroalueen nykyinen säästölinja on hyvin vaarallinen, sillä deflaatio tuhoaa kotona ja puutarhassa.

Tapio Bergholm, erikoistutkija