Sivut

maanantai 27. helmikuuta 2012

Turistit ihmisoikeuksien puolesta

Matkustan työssäni paljon. Myös vapaa-ajallani lomailen mieluusti ulkomailla. Työmatkat eivät siis näytä vievän lomamatkojen hohtoa.

Yksi asia turismissani on ay-liikkeen palveluksessa oltujen vuosien myötä kuitenkin muuttunut. Missä ikinä matkustankin, en voi olla ajattelematta kohtaamieni ihmisten asemaa ja oikeuksia työntekijänä.

Hotellivirkailijan aina ystävällinen hymy, ravintolan erityisen ripeä palvelu tai tullivirkailijan tyly käytös eivät enää ole vain paikallisia kuriositeetteja tai yksittäisiä sattumia. Minulle ne ovat myös mahdollisia viitteitä siitä, mikä on heidän asemansa työpaikan, yhteiskunnan ja globaalin talouden valtasuhteissa.

Lomamatkan kohdemaa on monelle turistille paratiisi. Paikalliselle työntekijälle se on kuitenkin usein kaikkea muuta. Hyvä esimerkki tästä on Thaimaa, johon ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUC:in marraskuussa julkaisema raportti avaa matkaoppaiden rantakuviin tottuneille toisenlaisen näkökulman.

Suhteellisen tunnettu ihmisoikeusongelma Thaimassa on kymmenet tuhannet lapsiprostituoidut. Vähemmän tunnettua sen sijaan lienee se, että lapsityövoimaa käytetään myös esimerkiksi maataloudessa, rakennuksilla, ravintoloissa ja kalataloudessa. Kaikki nämä ovat myös turismiin kytkeytyviä aloja.

Lapsityö ei kuitenkaan ole Thaimaan ainut työelämään liittyvä ihmisoikeusongelma. Suuria epäkohtia liittyy myös esimerkiksi useimmiten burmalaisten siirtotyöläisten asemaan. Myös työntekijöiden järjestäytymisoikeus toteutuu heikosti ja järjestäytyneiden työntekijöiden painostus on tavallista.

Työntekijöiden oikeuksien rikkominen ei ole vain kaukomaiden ongelma. Läheisemmistä lomailumaista Turkki on hyvä – tai paremminkin huono – esimerkki. EU-jäsenkandidaatin demokratian tilasta puhutaan usein, mutta vähemmän tunnettua on se, että esimerkiksi yleisesti tunnetut sananvapauden puutteet kohdistuvat ankarana myös ammattiliittojen jäseniin. Tässäkin kuussa viranomaiset pidättivät 15 kansainvälisen naisten päivän tapahtumia valmistelevaa naispuolista ay-aktiivia. Heidän koteihinsa hyökättiin ja heitä syytettiin terroristeiksi. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.

Miten turistin pitäisi suhtautua siihen, että hänen lomakohteessaan poljetaan työntekijöiden perusoikeuksia? Onko epäeettistä rentoutua auringossa ja nauttia palveluista, jotka saatetaan tuottaa ihmisoikeuksia rikkovin ehdoin?

Yleisiä ohjeita on vaikea antaa, mutta sen voi varmasti sanoa, että kotiin jääminen ei auta ketään. Valintoja sen sijaan voi tehdä. Jos matkailuyrityksen tietää polkevan työehtoja, kannattaa valita toinen yritys. Jos koko turismialan tietää pönkittävän diktatuuria, voi valita toisen maan.

Vähintään yhtä tärkeää on muistaa, että turistikin voi vaikuttaa paitsi kuluttajana, niin myös kansalaisena. Suomi ja Euroopan unioni ovat mukana kansainvälisessä yhteistyössä, jonka tarkoituksena on taata kaikille maailman ihmisille muun muassa oikeus järjestäytyä ja puolustaa ihmisarvoisia työehtoja. Kansalaisten valitsemista päättäjistä riippuu se, kuinka tosissaan tähän yhteistyöhön panostetaan.

Jatka siis matkailua, jos siitä nautit. Mutta älä sulje silmiäsi epäkohdilta, äläkä vaikene niistä.

Pekka Ristelä, kansainvälisten asioiden asiantuntija

maanantai 6. helmikuuta 2012

Jaksaako jatkaa?


Moni alkaa jo kyllästyä jatkuvaan puheeseen siitä, että töissä pitäisi olla vanhemmaksi kuin nykyään. Pitäisi olla paljon muutakin kuin hurskas toive, jotta työuran jatkaminen vielä 63 vuoden jälkeen olisi mahdollista tai järkevää.

Eräs tuttu kertoi seuraavanlaisen tarinan. Tarina on tosi ja kertoja elää. Tuttavani tapasi veljensä, joka oli jäänyt eläkkeelle jokin aika sitten. Hän kysäisi tältä - tuoreelta eläkeläiseltä - että nyt kun ajattelet työelämää, niin miltä se tuntui. Veli oli kuulemma ollut hetken hiljaa ja miettivän oloinen. Sitten oli tokaissut jotenkin niin, että ”nyt kun sitä ajattelee, niin se oli kuin pahaa unta”. Kymmenien vuosien työssäkäynnin jälkeen tämä oli päällimmäisin tunne.

Pahoin pelkään, että suurella joukolla suomalaisia ikäihmisiä tunne on jotensakin tutun oloinen.

Onko siis mitään järkeä vaatia ihmisiltä pidempää painajaista? Ei ole. Vaikka työsuojelulainsäädäntö eri muodoissaan onkin pääpiirteittäin kunnossa, ei se kykene riittävästi poistamaan niitä epäkohtia, jotka ihmisiä työelämässä tyypillisesti hiertävät.

 Pakottavalla lainsäädännöllä ei oikeastaan kyetä vaikuttamaan sellaisiin tärkeisiin hyvinvointiin vaikuttaviin asioihin, kuten hyvä työilmapiiri, hyvä johtaminen tai mielekäs työ.

Työn vetovoimaisuutta on kuitenkin kyettävä parantamaan, mikäli aidosti halutaan ihmisten jatkavan työelämässä myöhempään kuin nykyisin.

Työterveyslaitos julkaisi tällä viikolla uuden tutkimuksen työssä jatkamisen kannalta merkityksellisistä tekijöistä. Kyseisillä asioilla on vaikutusta siihen, että vastaajat voisivat harkita työssä jatkamista 63 vuoden jälkeen. Näitä asioita kyseltiin 45 -vuotiailta ja sitä vanhemmilta.

Luonnollisesti koettu työkyky ja terveys ovat sekä itsessään että välittävinä tekijöinä tärkeitä. Jos ei ole terveyden puolesta edellytyksiä, niin niitä ei ole. On sitten kokonaan eri asia, voisiko töitä tehdä, jos työ muotoiltaisiin terveyden ehdoilla.

Työoloilla on suuri merkitys. Työn kuormittavuus sekä onnistumisen ja innostumisen kokemukset selittävät luonnollisesti hyvinkin paljon, halutaanko työelämässä jatkaa pakkoa pidempään. Työehtoasioista yksi tärkeimmistä on kysymys työajasta, erityisesti työajan joustavuudesta ihmisen toiveiden mukaisesti. Työterveyslaitoksen tutkijat havaitsivat juuri työaikakysymyksen olevan erityisen tärkeä työntekijäasemassa oleville.

Jaksaako jatkaa? Voisi kai sanoa, että jaksaa jos on terveyttä ja työolosuhteet kunnossa, sekä mahdollisuus saada itselle sopivia työaikoja. Näillä eväillä päästään tavoitteessa pitkälle. Mikäli halutaan ihmisten työurien pidentyvän, niin päättäjillä on tietoa tähän vaikuttavista asioista.

Juha Antila, kehittämispäällikkö