Apeuden sijaan tunnelma oli oikein hyvä. Työttömänä olevat yhtä lukuun ottamatta olivat tyytyväisiä: onneksi pääsi pois. Kiire, tulospaineet, työn raskaus ja huono johtaminen aiheutti sen, että ihmisistä tuntui paremmalta olla työttömänä. Lukuisia muitakin heikkoja ja vähemmän heikkoja signaaleja on siitä, että ihmiset eivät jaksa töissä tai eivät halua olla ”osa systeemiä”.
EK julkaisi keväällä raportin nimeltä Työelämän parantumisen paradoksi. EK:n teesit työelämän parantumisesta perustuvat tulkintoihin tilastokeskuksen työolotutkimuksista 30 vuoden ajalta ja työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometreista 20 vuoden ajalta.
Jotkut trendit näyttävät tosiaan kulkeneen positiiviseen suuntaan. Kuitenkin saan aina muistuttaa itsellenikin, että tilastot kätkevät tai suorastaan pakenevat joitakin laadullisia asioita. Jotkut kehityskulut voivat olla sisällöllisesti ristiriitaisia. Otetaan esimerkiksi vaikutusmahdollisuudet omaan työhön. Yleensä ihmiset haluavat tehdä itseään koskevia valintoja. Toisaalta valta lisää vastuuta, mikä taas lisää henkistä kuormittavuutta.
Työterveyslaitoksen seurantatutkimuksessa on havaittu, että päätäntävallalla on yhteys masennuksen ja alkoholiriippuvuuden kasvuun. On myös varsin suhteellista, keitä muutokset koskevat. Duunariportaassa vaikutusmahdollisuudet ovat huomattavasti kapeammat kuin toimihenkilöillä.
Tilastoihin perustuvan tiedon tulkinnassa täytyy olla varovainen. On totta, että monet mittarit ovat menneet ylöspäin. Mutta ovatko ne menneet riittävästi työelämän muutoksiin nähden? Miten tasapainotetaan kasvanut työkuorma, epävarmuus ja globaalikapitalismin paineet? Lisäksi ihmisten koulutustason noustessa myös vaatimukset työn sisällölle kasvavat.
Nuorten ikäluokkien puolustajana profiloitunut Osku Pajamäki esitti YLE:n Hullu juttu -ohjelmassa 27.9. toimenpiteitä, joilla saataisiin 1960-luvulla syntyneet ja sitä nuoremmat ikäluokat jaksamaan globaalikapitalismin ajan työelämässä.
Esimerkiksi 1990-luvulla syntyneille pitää jo olla radikaaleja toimenpiteitä: neljän kuukauden palkallinen loma viiden vuoden välein. Kun havainnoin tuntemiani ihmisiä ja seuraan downshifting-keskustelua mediassa, mieleen hiipii epäilys siltä, että Pajamäen esittämät ajatukset eivät ole riittävän radikaaleja.
Linnea Alho, tutkija
1 kommentti:
Helppo olla virkamiehen kanssa samaa mieltä. Hyvähän se olisi, että tähän asiaan kunnolla pysähdyttäisiin. Julkitulot olisi hyvä pohtia tarkkaan. Tästä pitäisin hyvänä huonona esimerkkinä tuota Oskun avausta, jossa ei puututtaisi kepilläkään varsinaiseen työelämään. Ja kun juuri sinne se huomio pitäisi kohdistaa.
Lähetä kommentti