Sivut

maanantai 27. syyskuuta 2010

Yksin sovittu

Millä keinoilla voitaisiin rakentaa yhdenvertainen, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja turvallinen työelämä tilanteessa, jossa tulopoliittinen sopiminen on liukumassa menneisyyteen?


Tätä pohditaan Anu Suorannan ja Anu- Hanna Anttilan toimittamassa teoksessa

Yksin sovittu
Osapuolet, luottamus ja työmarkkinalogiikka (Vastapaino, 2010)

Työmarkkinoiden osapuolet ovat ottaneet mittaa toisistaan viime vuosikymmenet globalisoituneessa ympäristössä. Tästä kamppailusta johtuvien, uudenlaisten työelämää ja sosiaaliturvaa koskevien ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan paitsi tutkittua tietoa ja työelämän tietotaitoa, myös vankkaa tahtoa.

Kirjoittajat kartoittavat uudistuneita työn teettämisen ja tekemisen tapoja sekä määrittelevät uudelleen ammattiyhdistysliikkeen edustajien ja työnantajien vakiintuneita käytäntöjä.

Teoksen kirjoittajat:

Tuomo Alasoini, DI, VTT, sosiologian dosentti. Työskentelee Tekesissä teknologiajohtajana työelämän tutkimuksen ja kehittämisen tehtävissä. Kotoisin Karinaisista. Syntynyt vuonna 1958. ”Hyvä työ on hyvinvoinnin lähde.”

Anu-Hanna Anttila, VTT, sosiologian dosentti. Työskentelee Suomen Akatemian tutkijatohtorina (2009−2011) Turun yliopistossa. Kotoisin Karhulasta. Syntynyt vuonna 1965. ”Tutkijan velvollisuutena on olla heikomman puolella − ja uskaltaa sanoa se myös ääneen.”

Nikolas Elomaa, OTK. Työskentelee SAK:ssa edunvalvontajohtajana. Kotoisin Hyvinkäältä. Syntynyt vuonna 1968. ”It’s a long way to the top if you wanna rock’n’roll.”

Tapio Huttula, FT. Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n puheenjohtajana (2005−2011). Kotoisin Alajärveltä. Syntynyt vuonna 1963. ”Ammattiliitto täyttää tehtäväänsä eli palvelee jäsentään vain, jos se uudistuu ja katsoo tulevaisuuteen.”

Raija Julkunen, YTT, dosentti, yhteiskuntapolitiikan lehtori emerita Jyväskylän yliopistossa. Syntynyt vuonna 1944 Varkaudessa tehtaan varjoon ja valoon. ”Kirjoittamalla maailma ymmärrettäväksi ja muutettavaksi.”

Kaija Kallinen, YTM. Työskennellyt SAK:ssa sosiaalipoliittisena asiantuntijana vuodesta 1980. Syntynyt vuonna 1950 Pohjaslahdella, joka nykyisin on osa Mänttä-Vilppulaa. ”Oikeudenmukaisiin ratkaisuihin tarvitaan tietoa, järkeä ja tunnetta.”

Pauli Kettunen, VTT, poliittisen historian professori Helsingin yliopistossa. Syntynyt Säyneisen Losomäellä vuonna 1953. ”Että mitenkä? On hyvä kyseenalaistaa.”

Anne Kovalainen, KTT. Työskentelee akatemiaprofessorina Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Syntynyt vuonna 1960.

Lauri Lyly, SAK:n puheenjohtaja. Syntynyt vuonna 1953 Seinäjoella. ”Sopimisella Suomi on jatkossakin kilpailukykyinen”.

Tuire Santamäki-Vuori, KTT, kansantaloustieteen dosentti, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n puheenjohtaja. Kotoisin Hyvinkäältä. Syntynyt vuonna 1952. ”Hyvinvointipalvelujen tekijöiden, arjen ammattilaisten työ ansaitsee tulla paremmin näkyväksi ja arvostetuksi.”

Ann Selin, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n puheenjohtaja vuodesta 2002 alkaen. Kotoisin Helsingistä. Syntynyt vuonna 1960. ”Perusturvallisuus työssä, sen kaikissa merkityksissä, kuuluu jokaiselle.”

Anu Suoranta, VTT, hankekoordinaattori, SAK. Työskentelee Työelämän kehittämisen osastolla (2010−2012). Kotoisin Turusta. Syntynyt vuonna 1966. ”Ajantajuinen edunvalvonta tarvitsee yhteiskuntarelevanttien argumenttien rakentamiseen tutkijoita ja tutkimustietoa.”

Kirja viikon tietokirjana, katso yle areena

http://areena.yle.fi/haku//uusimmat/hakusana/yksin+sovittu

 Lisätty linkki  4.1.2011

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Nuoret tyhjän päällä

Serkkuni poika pääsi keväällä koulusta yhdeksänneltä luokalta ja perheellä riitti jännitystä, miten pojan jatkossa käy. Koulu ei kundille maistunut ja englantia lukuun ottamatta arvosanat olivat sieltä asteikon alapäästä.

Niinhän siinä sitten kävi, ettei mikään oppilaitos kelpuuttanut häntä opiskelijaksi. Nettisurffailu ja Playstationin pelit ovat nuoren miehen eväät elämään, tältä ainakin vaikuttaa.

Vanhemmat ovat huolissaan, sillä poika pitäisi saada johonkin kouluun tai vähintäänkin töihin, mutta kun kukaan ei huoli. Poika itse on ihmeissään, kun tuntuu olevan kuin hukkapala rakennustyömaalla.

Yhteiskunnan normipaineet ovat voimistuneet siten, että kaikkien nuorten odotetaan hakeutuvan aktiivisesti koulutukseen, vaikkei koulutuspaikkoja olisikaan tarjolla. Opiskeluaikoja halutaan lyhentää ja sitä kautta paineistaa opiskeluja, jotta siirtymä työmarkkinoille tapahtuisi nopeammin.

Työttömiksi jääneiden odotetaan hakeutuvan nopeasti takaisin töihin ja varttuneiden odotetaan pysyvän työelämässä niin pitkään kuin heidän terveydentilansa ja työkuntonsa vain suinkin antaa myöden. Ihmisille asetetaan lisää vastuuta myös sellaisista asioista, jotka ovat heistä riippumattomia.

Milloin aloimme luistaa yhteisvastuusta ja siirtyä yksilöiden syyllistämiseen? Huonosta koulumenestyksestä syytetään oppilasta, työttömyydestä työntekijää, terveyden horjumisesta huonoja elintapoja jne.

Totta kai ihmisillä on vastuu itsestään ja valinnoistaan, mutta jos et kelpaa niin sitten et. Tai jos sinusta riippumatta tapahtuu ikäviä asioita, tai jopa henkilökohtainen tragedia, niin eikö silloin pitäisi olla myös kollektiivista vastuuta ja välittämistä heikompiosaisista?

Esimerkiksi nuorisotyöttömyys on valtavan korkealla tasolla; noin joka neljäs työmarkkinoilla olevista nuorista on työtön eli ilman koulutus- tai työpaikkaa. Samaan aikaan ikäihmisiä vaaditaan työskentelemään pidempään vaikka paikat olisivat kuluneet ja olo kaikkensa antanut.

Tasan eivät käy onnen lahjat, eivätkä muutkaan resurssit. Onko tässä mitään järkeä, onko Suomella tähän varaa?

Juha Antila, tutkimus- ja työaika-asiantuntija

torstai 16. syyskuuta 2010

Miten käy Ruotsin vaaleissa?

Viimeisimmät kannatusmittaukset lupaavat  sunnuntaina 19.9. käytävissä Ruotsin valtiopäivävaaleissa voittoa hallituspuolueiden porvaririntamalle, allianssille, jolle povataan 49,8 prosenttia äänistä.
Oppositiossa oleville punavihreille on ennustettu vajaata 41 prosenttia äänistä.

Ruotsin LO on kampanjoinut vahvasti punavihreän opposition puolesta. LO vaatii parannuksia mm. nykyisen hallituksen tekemiin työttömyys- ja sairausturvan heikennyksiin sekä selkeitä toimia nuorisotyöttömyyden korjaamiseksi.

LO:n puheenjohtaja Wanja Lunby-Wedin on todennut pitävänsä tärkeänä myös punavihreiden esityksiä työlainsäädännön parantamisesta työehtojen ja palkkojen turvaamiseksi.  Nykyisin 50 prosenttia LO-laisista naisista työskentelee osa-aikaisena ja lähes joka toisella nuorella on määräaikainen työsopimus, Lundby-Wedin huomauttaa.

Ruotsin vaalitilannetta voi seurata eri kielillä esimerkiksi Sveriges Radion nettisivuilta.

Christina Karlsson, tietoasiantuntija

perjantai 10. syyskuuta 2010

Miten päin ruuvi puristuu?


Tanskassa työnantajajärjestöt pakottivat 1800-luvun lopussa käsityöläisten vahvat ammattiliitot laajoilla työsuluilla ja työsulkujen uhilla ensin paikallisiin ja sitten valtakunnallisiin työehtosopimuksiin. Miksi moinen hinku työehtosopimuksiin oli juuri työnantajilla?

Työnantajat halusivat sopimuksia, sillä ammattiosastot olivat kehittäneet kiertoruuvitoimintatavan (omgangsskruen), joka pani työnantajat ahtaalle. Ammattiosasto puristi yhdeltä työnantajalta kerrallaan lakkouhkalla tai lakolla paremmat työehdot.

Kun työnantaja antoi periksi, siirtyi paine seuraavaan työnantajaan. Sen oli nostettava palkkoja, koska ensimmäisen kiertoruuvipuristuksen vuoksi sen palkat olivat jääneet naapurista jälkeen. Tällä kertaa korotus tuli vähän myöhemmin  ja sen oli oltava vähän suurempi. Koko kaupungin kierrettyään ammattiosasto aloitti alusta, sillä ensimmäisenä kiertoruuviin joutuneen työnantajan palkat olivat jo jääneet jälkeen.

Tämän joustavasti tapahtuvan paikallisen sopimisen ja luovan osalakkotaktiikan torjuakseen työnantajat kokosivat rivinsä.

Työsuluilla työnantajat saivat ammattiosastot taipumaan kaikkia työnantajia koskeviin samaan aikaan alkaviin ja päättyviin työehtosopimuksiin. Työehtosopimukset olivat Tanskassa työnantajien keino lopettaa käsityöläisammattiosastojen kiertoruuvi, joka puristi työehtoja koko ajan paremmiksi.

Suomessa työnantajajärjestöt ajavat paikallisen sopimustoiminnan lisäämistä. Perustuuko tämä strategia siihen, että uskotaan, että työnantajat pystyvät globaalissa maailmassa samaan temppuun kuin käsityöläiset 1800-luvun Tanskassa.

Tapio Bergholm erikoistutkija