Palvelukseen halutaan sutjakka ja hyvännäköinen tähtipelaaja

Tutkija Anu Järvensivu puhuu uudessa kirjassaan Tapaus työelämä, ja voiko sitä muuttaa? työelämän tähtipelaajista, joita jokainen työnantaja himoitsee leipiinsä. Tähtipelaaja on joustava, ei liian nuori eikä liian vanha, oikean kokoinen ja sopivan näköinen. Kokemus ja hyvä cv ovat eduksi, mutta eivät välttämättömiä. Dynaaminen vaikutelma on tärkeämpää.

Työelämän lisääntyneistä ulkonäköpaineista ryöpsähtää aina aika ajoin keskustelua myös julkisuudessa, viimeksi joulun alla Helsingin Sanomien sivuilla. Keskustelu kulki puhtaasti pelkästä ulkonäöstä siihen, että työntekijä joutuu työstämään koko persoonallisuuttaan työelämään sopivaksi. Järvensivu toteaa kirjassaan, että ainakin vielä suurin osa meistä suomalaisista pitää tällaista uutta työelämän koodistoa jossain määrin vieraana ja moraalisesti hieman epäilyttävänä.

Lainsäädännön näkökulmasta ulkonäköön ja osin persoonallisuuteenkin liittyvät vaatimukset ovat epäilyttäviä. Työsuojeluviranomaisten kanta on, että vaatimus valokuvasta sellaisessa työnhakuilmoituksissa, joissa ulkonäkö ei suoraan liity itse työhön, voi olla laiton. Mallin työssä se on tietysti perusteltua, mutta missä menee raja?

Kun elinkeinorakenne muuttuu palveluvaltaisemmaksi, työtä tehdään asiakkaiden kanssa kasvokkain ja työntekijän persoona on osa yrityksen luomaa mielikuvaa. On selvää, että trendikkään kuppilan omistaja, joka tavoittelee nuoria hipstereitä asiakkaikseen, ei palkkaa ihan minkä näköistä baarimikkoa tai baarineitiä tahansa.

Lailliselta kannalta epäilyttävä toiminta ei rajoitu pelkästään rekrytointiin. Lihavuustutkija Hannele Harjunen huomauttaa, että lihavat naiset saavat vähemmän palkkaa kuin normaalipainoiset naiset . Miesten kohdalla vastaavaa ilmiötä ei ole havaittavissa.

Ulkonäöllä on toki menneinäkin vuosikymmeninä voinut päästä sujuvasti etenemään paitsi tanssilavoilla, myös työelämässä. Ulkonäköön ja ulkoiseen ilmiasuun liittyvät tekijät alkavat kuitenkin uida lähemmäs työntekijän osaamispääomaa. Fiksusti pukeutuvaa ja hyvännäköistä työntekijää saatetaan pitää osaavampana kuin ulkoisesti valjumpaa kollegaansa – ainakin edellä mainittu on osannut muokata itsensä paremmin työhönsä sopivaksi.

Kulttuurisesti kauneus liitetään hyvyyteen. Onko palkkatyöyhteiskunnan uusi kulttuurinen koodi se, että kauneus liitetään osaamiseen ja kyvykkyyteen? Ja jos näin on, mikä on ay-liikkeen edunvalvontakulma tähän asiaan. Siinäpä taas yksi lisää pohdittavien asioiden listalle.

Linnea Alho, tutkija