Palkkajoustavuuskin on sanana tulkittavissa positiiviseksi tai negatiiviseksi asiaksi, riippuen mitä sillä milloinkin tarkoitetaan.
Työntekijän näkökulmasta se on hyvä asia varsinkin silloin, jos se tarkoittaa mahdollisuutta lisäansioihin. Mikäli sillä tarkoitetaan tulotason vaarantumista, kyseessä on perusturvallisuutta uhkaava asia.
Välillä törmään käsityksiin, joiden mukaan suomalaisen työyhteiskunnan palkkajoustavuuden pitäisi olla nykyistä suurempi.
Tällaiseen väittämään on oikeutettua kysyä perusteita. Kun pintaa hieman raaputetaan, nämä joustoapostolit vetoavat yleensä kansalliseen kilpailukykyyn. Se on sinänsä juhlallisen ja jopa pyyteettömän kuulloista.
Itse asiassa siitä henkii huoli sinun, minun ja koko Suomen tulevaisuudesta. Heidän väittämänsä on tyypillisesti seuraava: a) Suomessa on poikkeuksellisen vähän palkkajoustavuutta ja b) sen takia maamme kilpailukyky on heikko. Katsotaanpa miten tämä väittämä näkyy World Economic Forumin maavertailuissa.
Globaali kilpailukykyindeksi 2010 - 2011 asemoi Suomen sijalle 7. Se on 139 vertaillun maan joukossa hyvin. Mitalisijat menevät Sveitsiin, Ruotsiin ja Singaporeen, tässä järjestyksessä.
Kilpailukyky näyttäisi olevan meillä kuitenkin kunnossa, mutta entä se palkkajoustavuus? Toden totta, Suomi löytyy listan loppupäästä, sijalta 132.
Mutta mitä ihmettä, sieltä näkyy meidän takaa löytyvän sijalta 134 Ruotsi, joka on maailman toiseksi kilpailukykyisin maa ja vieläkin myöhemmin sijalta 136 Saksa, jonka kilpailukyky on maailman viidenneksi paras.
Entäpä sitten palkkajoustavuuden kympin kärki? Sieltä löytyy sellaisia palkansaajien paratiiseja kuten Uganda, Viro, Makedonia, Liettua ja Azerbaidzhan. Kyseisistä maista muuten yksikään ei mahdu kilpailukykyvertailussa kymmenen, kahdenkymmenen eikä edes kolmenkymmenen parhaan maan joukkoon. Niistä paras kilpailukyky on Virolla, se sijoittuu kilpailukykyvertailussa sijalle 33.
Näyttää siltä, että suuri palkkajoustavuus liittyy tyypillisesti huonoon kansalliseen kilpailukykyyn. Poikkeuksina tästä on Hong Kong ja Singapore. Ne taas ovat kulttuurisesti äärimmäisen kaukana Suomesta.
Toisin sanoen, mikäli haluamme oikeasti välittää kansallisesta kilpailukyvystä, Suomen tulevaisuudesta, on tärkeää säilyttää sopimukselliset käytännöt nykyisen kaltaisina.
Juha Antila, tutkimus- ja työaika-asiantuntija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti