Matkustan työssäni paljon. Myös vapaa-ajallani lomailen mieluusti ulkomailla. Työmatkat eivät siis näytä vievän lomamatkojen hohtoa.
Yksi asia turismissani on ay-liikkeen palveluksessa oltujen vuosien myötä kuitenkin muuttunut. Missä ikinä matkustankin, en voi olla ajattelematta kohtaamieni ihmisten asemaa ja oikeuksia työntekijänä.
Hotellivirkailijan aina ystävällinen hymy, ravintolan erityisen ripeä palvelu tai tullivirkailijan tyly käytös eivät enää ole vain paikallisia kuriositeetteja tai yksittäisiä sattumia. Minulle ne ovat myös mahdollisia viitteitä siitä, mikä on heidän asemansa työpaikan, yhteiskunnan ja globaalin talouden valtasuhteissa.
Lomamatkan kohdemaa on monelle turistille paratiisi. Paikalliselle työntekijälle se on kuitenkin usein kaikkea muuta. Hyvä esimerkki tästä on Thaimaa, johon ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUC:in marraskuussa julkaisema raportti avaa matkaoppaiden rantakuviin tottuneille toisenlaisen näkökulman.
Suhteellisen tunnettu ihmisoikeusongelma Thaimassa on kymmenet tuhannet lapsiprostituoidut. Vähemmän tunnettua sen sijaan lienee se, että lapsityövoimaa käytetään myös esimerkiksi maataloudessa, rakennuksilla, ravintoloissa ja kalataloudessa. Kaikki nämä ovat myös turismiin kytkeytyviä aloja.
Lapsityö ei kuitenkaan ole Thaimaan ainut työelämään liittyvä ihmisoikeusongelma. Suuria epäkohtia liittyy myös esimerkiksi useimmiten burmalaisten siirtotyöläisten asemaan. Myös työntekijöiden järjestäytymisoikeus toteutuu heikosti ja järjestäytyneiden työntekijöiden painostus on tavallista.
Työntekijöiden oikeuksien rikkominen ei ole vain kaukomaiden ongelma. Läheisemmistä lomailumaista Turkki on hyvä – tai paremminkin huono – esimerkki. EU-jäsenkandidaatin demokratian tilasta puhutaan usein, mutta vähemmän tunnettua on se, että esimerkiksi yleisesti tunnetut sananvapauden puutteet kohdistuvat ankarana myös ammattiliittojen jäseniin. Tässäkin kuussa viranomaiset pidättivät 15 kansainvälisen naisten päivän tapahtumia valmistelevaa naispuolista ay-aktiivia. Heidän koteihinsa hyökättiin ja heitä syytettiin terroristeiksi. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.
Miten turistin pitäisi suhtautua siihen, että hänen lomakohteessaan poljetaan työntekijöiden perusoikeuksia? Onko epäeettistä rentoutua auringossa ja nauttia palveluista, jotka saatetaan tuottaa ihmisoikeuksia rikkovin ehdoin?
Yleisiä ohjeita on vaikea antaa, mutta sen voi varmasti sanoa, että kotiin jääminen ei auta ketään. Valintoja sen sijaan voi tehdä. Jos matkailuyrityksen tietää polkevan työehtoja, kannattaa valita toinen yritys. Jos koko turismialan tietää pönkittävän diktatuuria, voi valita toisen maan.
Vähintään yhtä tärkeää on muistaa, että turistikin voi vaikuttaa paitsi kuluttajana, niin myös kansalaisena. Suomi ja Euroopan unioni ovat mukana kansainvälisessä yhteistyössä, jonka tarkoituksena on taata kaikille maailman ihmisille muun muassa oikeus järjestäytyä ja puolustaa ihmisarvoisia työehtoja. Kansalaisten valitsemista päättäjistä riippuu se, kuinka tosissaan tähän yhteistyöhön panostetaan.
Jatka siis matkailua, jos siitä nautit. Mutta älä sulje silmiäsi epäkohdilta, äläkä vaikene niistä.
Pekka Ristelä, kansainvälisten asioiden asiantuntija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti