Sivut

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Työelämän riittämätön muutos

Viime tiistaina telkkarista tuli Ajankohtaisen kakkosen ”työpahoinvointi – ilta", johon oli kutsuttu keskustelemaan aiheesta joukko työelämän eri alueiden asiantuntijoita.

Aivan ohjelman alkuminuuteilla juontaja haastatteli EVAn johtajaa Matti Apusta, joka sanoi, ettei työelämä ole muuttunut riittävästi.

Kaiken ”jatkuva muutos” –puheen keskellä hänen päinvastainen provokatiivinen väittämänsä kuulostaa äkkiseltään kiukuttelulta tai muutoksen aliarvioinnilta, mutta mistä hänen väitteessään on sitten kysymys?

Davosissa kokoontuu vuosittain joukko politiikan ja talouden eliittiä, höystettynä sopivilla mediapersoonilla, kuten tänä vuonna U2 bändin Bonolla. Siellä todettiin, että maailmantalouden heilahtelut, nopea teknologinen kehitys, demografiset muutokset ja kehittyvien markkinoiden nousu muuttavat maailmaa ja tekevät tilaa ns. ”Human Age” -aikakaudelle.

Suomi ei ole tästä virtauksesta irrallinen saareke, vaan tällainen megatrendi koskee yhtä lailla meikäläisiä kuin muidenkin kehittyneiden teollisuusmaiden asukkeja.

Apusen johtaman EVAn keväällä 2010 julkistamasta arvo- ja asennetutkimuksesta ilmenee, että alle 35-vuotiaita ei kiinnosta ura tai korkea asema, vaan hyvä työyhteisö ja mielenkiintoinen työ.

Suurten ikäluokkien väistyminen työelämästä tulee vääjäämättä merkitsemään suuria muutoksia. Työnantajan markkinoista siirrytään enenevässä määrin työntekijän markkinoihin. Työnantajat joutuvat kilpailemaan osaajista, jotka puolestaan voivat kilpailuttaa työnantajia paljon nykyistä enemmän. Tätä kautta ”Human Age” tulee kohtaamaan myös suomalaisia työyhteisöjä.

Apunen totesi - mielestäni oikein - että työelämä ei ole muuttunut riittävästi. Hän ilmeisesti viittasi EVAn julkaisemaan Tuomo Alasoinin raporttiin, jossa todetaan sama asia. Olisi ollut mukava kuulla Apusen suusta, mikä tässä on ongelma ja mitä pitäisi tehdä.

Alasoini nimittäin perustelee raportissaan työelämän riittämätöntä muutosta siten, että ihmisten vaikutusmahdollisuudet työssä ovat samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten, vaikka työt ja työskentelytavat ovat muuttuneet varsin paljon. Suomalaisilla palkansaajilla on vähemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin muiden pohjoismaiden palkansaajilla.

Tällä tavalla ajateltuna työelämä on muuttunut Suomessa liian vähän. Ihmiset eivät saa käyttää osaamistaan ja tyypillinen SAK –lainen ei saa edes ammattitaitoaan kehittävää koulutusta. Työn organisointitavat ovat useimmiten edelleen kontrolliperusteisia ja se tukkii ideoinnin.

Ihmiset haluavat olla mukana tuotteiden, palvelujen ja toiminnan kehittämisessä. Osallisuuden kokeminen muutoksissa on keino, jota kautta oma työ on mahdollista nähdä ymmärrettävänä, hallittavana ja mielekkäänä. Kuitenkaan työelämä ei ole kehittynyt niin paljon parempaan suuntaan kuin olisi pitänyt, eli muutos on ollut riittämätöntä.

Liian harvalla on sellainen työ, jossa voi kokea olevansa arvostettu osa kokonaisuutta. Työ, jossa voi kokea turvallisuutta, oppimisen iloa, onnistumista ja hyvää fiilistä. Tämän takia työelämä on muuttunut liian vähän ja toteutunut muutoskaan ei ole ollut aina muutosta hyvään suuntaan.

Pakottavatko markkinat tulevaisuudessa työnantajat huomioimaan ihmisten tarpeet nykyistä paremmin, vai jakaantuvatko työntekijät nykyistä selvemmin voittajiin ja häviäjiin?

Juha Antila, vt. kehittämispäällikkö

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

On ilahduttavaa, että pyritte pitämään esillä keskustelua työelämän muutoksesta tai muuttumattomuudesta. Ajankohtaisen Kakkonen pyrki omalta osaltaan samaan keskustelussa pahoinvoinnin ilmiöistä työelämässä. Puhumisen tapaa olisikin yritettävä suunnata niille raiteille, joita m.m. Anu Suoranta muutamien muiden osallistujien ohella yritti lakaista auki. EVAn Apusen esille nostamat ristiriitaiset tutkimustulokset eivät nekään olleet aiheettomia - oltakoon sanomisen tyylistä mitä mieltä hyvänsä. Kysymys on tosiaan näkökulmasta tai oikeammin siitä, miten eriytyneesti kyetään puhua eri ilmiöistä. Työelämä ja työelämän muutos ovat niin epäämääräisiä käsitteitä, että niitä toistelemalla on mahdollista puhua sekä aidasta että aidan seipäistä ilman, että jää aidaksista kiinni. Toivoisin, että tutkimustiiminne lisäisi työkalupakkiinsa vaikkapa pelkistetyn käsitekartan kaikista niistä eri merkityksistä, joita esimerkiksi termiin "työelämä" mielestänne sisältyy. Siihen tuskin riittää, että se on elämää ilmiössä, joka on voiman ja matkan tulo.