Lasitehtaalla on tehty pitkiä, 40-vuoden mittaisia työuria ja nyt vanhempien työntekijöiden eläköitymisen myötä on meneillään sukupolvenvaihdos ja osaamisen siirtäminen nuoremmille. Työn erityisluonne korostuu esimerkiksi lasinpuhaltamisessa, joka on arvostettu, mutta raskas käsityöläisammatti.
Iittalassa käynnissä olevan työhyvinvointihankkeen tuloksena on tehtaalla keskitetty erityisesti vuorovaikutuksen ja tiedonkulun kehittämiseen.
“Arkea rassaavat asiat on korjattava ensin” vahvistaa hankkeessa mukana ollut professori Marja-Liisa Manka Tampereen yliopiston Synergoksesta. Hänen mukaansa työhyvinvoinnin kehittäminen tapahtuu pienistä suurempiin asioihin siirtymällä. Tärkeintä on, että kehittämistyössä ovat mukana sekä yrityksen johto että työntekijät.
Hyvä lähtökohta on konkreettisen työympäristön kehittäminen. Esimerkiksi pelkästään aikaisemmin puhdistamatta jääneiden työvälineiden säännöllinen puhdistaminen voi olla ratkaiseva askel työviihtyvyyden lisäämiseksi.
Suomalaista työelämää yleisesti käsitellessään professori Manka muistutti maamme tämän hetken suurista ongelmista, nuorten työntekijöiden masennuksesta, työkyvyttömyyseläkkeiden suuresta määrästä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien alhaisesta keski-iästä .
Työhyvinvoinnin laiminlyöntien kustannukset on laskettu olevan 3- 6 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Christina Karlsson, tietopalveluasiantuntija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti