Sivut

torstai 1. syyskuuta 2011

Piiri pieni pyörii

Julkisissa keskusteluissa, kannanotoissa, erilaisissa maahanmuuttopoliittisissa ohjelmissa ja uudessa kotoutumislaissa ollaan herttaisen yksimielisiä siitä, että maahanmuuttajien kotoutumiseen pitää panostaa enemmän kuin tähän saakka.

Mitä nyt Homma-foorumin  pojat kyseenalaistavat koko kotoutumishomman. Muuten todetaan, että tarvitaan kielikoulutusta ja täydennyskoulutusta, tarvitaan kunnon tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen pelisäännöistä.

Tietoa sinänsä on pilvin pimein - on nettisivuja, kaikenlaisia portaaleja, esitteitä ja oppaita monella eri kielellä. Miksi sitten tieto ei tavoita sitä tarvitsevia? Onko näin, että maahanmuuttoasiantuntijat tuottavat tietoa toisille samanlaisille maahanmuuttoasiantuntijoille? Onko siitä tullut pienen piirin puuhastelua?

Ay-liike voisi olla loistava kotouttaja ja integroida maahanmuuttajat luontevasti osaksi (työ)elämää. Vaikka maahanmuuttajien järjestäytymisaste ammattiliittoihin on edelleen matalampi verrattuna valtaväestöön, se on kuitenkin noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana samalla kun kantaväestön järjestäytymisaste on laskenut.

Äskettäin toteuttamassani haastattelututkimuksessa tarkastelin viron- ja venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemuksia työelämässä ja ammattiliiton jäseninä. Tutkimustuloksien mukaan maahanmuuttajien järjestäytymisen motiivit ovat lähinnä pragmaattisia, kuten mahdollisuus saada ansiosidonnaista työttömyysturvaa työttömäksi jäädessä.

Maahanmuuttajat eivät välttämättä tiedä miksi heidän pitäisi liittyä ammattiliittoon, mitä hyötyä ja etuja siihen sisältyy. Järjestäytyminen on tapahtunut yleensä kaverin tai sukulaisen suosituksen pohjalta eikä niinkään työpaikan luottamushenkilön kautta. Ay-liikkeestä ja oman ammattiliiton toiminnasta tiedetään vähän. Maahanmuuttajien liittymistä ja osallistumista ammattiliiton toimintaan vaikeuttaa huono suomen kielen taito. Ay-liikkeen laatimia esitteitä ja nettisivuja ei välttämättä ehditä eikä jakseta lukea - toivotaan henkilökohtaisempaa lähestymistä.

Ammattiliitot tai keskusjärjestöt voisivat järjestää pari kertaa vuodessa konkreettisia teemoja käsitteleviä infotilaisuuksia uusille jäsenille. Pelkkiä hengennostatustilaisuuksia ei kaivata. Pelkillä vieraskielisillä nettisivuilla ja esitteillä uusia jäseniä on siis vaikea saada, tiedon kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa. Ay-liikkeen on mentävä sinne, missä maahanmuuttajat ovat - työpaikoille, oppilaitoksiin, järjestöihin, tapahtumiin ja sosiaaliseen mediaan.

Tutkimustuloksien mukaan valtaväestön asenteetkaan eivät ole aina myönteisiä, on syrjintää ja ammattitaidon väheksymistä. Toisaalta maahanmuuttajat kokevat, että heitä saatetaan kohdella holhoavaan sävyyn ensisijaisesti "mamuna" ja/tai oman etnisen ryhmän edustajana eikä niinkään oman alansa ammattilaisena ja työkaverina, tavallisena ihmisenä.

Herää kysymys onko suomalainen työyhteisö valmis hyväksymään maahanmuuttajat tasavertaisina työtovereina vai pelkästään mamu-toiminnan kohteina? Onko mamu-toiminnalla hyväntekeväisyyden maku jossa haetaan hyvää omantuntoa, koetaan olevan "hyviä ihmisiä" ja kiillotetaan työpaikan monikulttuurisia kulisseja?

Alkuvaiheen opastus ja erityispalvelut ovat tärkeitä ja perusteltuina, mutta sen jälkeen maahanmuuttajista pitäisi tulla tasavertaisia työtovereita. Hyvää tarkoittava "monikulttuurinen asennoituminen" saattaakin paradoksaalisesti ampua yli - sen sijaan, että katsottaisiin yhdistäviä tekijöitä, haetaan pelkästään erottavia, joka sinänsä hankaloittaa maahanmuuttajien pääsemistä luontevaksi osaksi työporukkaa.


Eve Kyntäjän suorittamassa haastattelututkimuksessa tarkasteltiin viron- ja venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemuksia työelämässä ja ammattiliiton jäseninä. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat maahanmuuttajien käsitykset omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja sosiaalisesta osallisuudesta työyhteisössä, ay-liikkeessä ja suomalaisessa yhteiskunnassa yleisesti. 

Tutkimusta varten haastateltiin 60 maahanmuuttajaa, joista kaikki ovat asuneet ja työskennellet pääkaupunkiseudulla vähintään kolme vuotta ja ovat järjestäytyneet ammattiliittoon. Tutkimus on osa laajempaa EU-rahoitteista Itämeren työmarkkinayhteistyön projektia Baltic Sea Labour Network (BSLN). Projektissa ovat Suomesta mukana kaikki kolme palkansaajakeskusjärjestöä: SAK, STTK ja Akava.

Tutkimukseen perustuva artikkeli "Viron- ja venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemukset työyhteisön ja ammattiliiton jäsenenä" löytyy Mika Helanderin toimittamasta tuoreesta artikkelikokoelmasta "Totta toinen puoli? Työperäisen maahanmuuton todelliset ja kuvitellut kipupisteet".

Kokoelma sisältää artikkeleita maahanmuuttoon ja maahanmuuttajien työmarkkina-asemaan perehtyneiltä tutkijoilta ja asiantuntijoilta. Kirjan artikkeleissa käsitellään mm. maahanmuuttajien heikon työmarkkina-aseman syitä, maahanmuuttoon liittyvää harmaata taloutta ja maahanmuuttajajärjestöjen roolia suomalaisessa yhteiskunnassa.

Mika Helander (toim.): Totta toinen puoli? Työperäisen maahanmuuton todelliset ja kuvitellut kipupisteet. Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, 2011. SSKH Skrifter 31 (s. 59-84).

Eve Kyntäjä, maahanmuuttoasioiden asiantuntija


Ei kommentteja: