Sivut

torstai 16. joulukuuta 2010

Tavaran taivas

Astun ulos autosta ja suuntaan kohti päärakennusta. Perässäni seuraavat uudenkarheiden BMW:n ja Audien kuljettajat. Ystävällinen kassa opastaa. Täällä maksetaan vain kortilla. Edessäni aukeaa pian useampi hehtaari erilaista tavaraa.


Joulunalus on kuluttamisen juhlaa, mutta en ole kuitenkaan ostosparatiisissa, vaan tavaran taivaassa, Ämmässuon kaatopaikan lajitteluasemalla, jonne lähiseudun pientaloasukkaat kärräävät tarpeettomaksi käyneen roinansa.

Enemmän, parempaa, uudempaa, kauniimpaa, hienompaa, naapurit kateelliseksi. Kuluttaminen ja tavaran hamuaminen ovat tiiviisti sidoksissa nykyelämäämme.

Ylenpalttisuus ei kuitenkaan näytä aina tuovan onnea ja uusinta huutoa olevien lelujen uutuusarvo on lyhyt. Ei ole yllättävää, että toisenlaiset aatokset, kuten downshifting, elämän kohtuullistaminen, nousevat mieliimme.

Downshiftaamisessa tavoitteena on vähentää kulutusta ja työntekoa. Vähemmän turhaa krääsää, pois työelämän oravanpyörästä, enemmän vapaa-aikaa ja mieluisaa tekemistä.

Kuulostaa hyvältä, vai mitä? Mutta mitä kertookaan nykypäivän työelämästä se, että yhä useammalla meistä on mielessä työnteon vähentäminen tai työelämästä kokonaan poispääseminen?

Ajatus kansalaisista leppoistamassa elämäänsä ei myöskään ole kovia talouslukuja pöytään lyövien mieleen. Valtiovarainministeriön viime viikolla julkistama raportti tuo esille tuttua sanomaa, ikääntyvä ja kulutusluotolla elävä Suomi tarvitsee pidempiä työuria, lisää työn tuottavuutta, innovointia, jolla luodaan joukko uusia ”pikkunokioita” tuomaan kipeästi tarvittavia vientituloja.

Downshiftaamisen viesti on kuitenkin selvä, toivomme muutosta – ihmiset huomioon ottavaa muutosta.

Christina Karlsson, tietoasiantuntija

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Täyttä asiaa!