Suomen työllisyysaste on edelleenkin huono. Puheet työvoimapulan uhkasta ovat jälleen osoittautuneet vahvasti liioitelluiksi. Tämä virsi on tuttu 1980-luvun lopulta ja sama levy alkoi pyöriä 1990-luvun lopulta alkaen.
Valtiovalta ja yrittäjät esittivät synkkiä kaavioita, kuinka työntekijät loppuvat maastamme. Näin ei käynyt 1990-luvulla eikä niin ole käynyt tällä vuosituhannellakaan. Työvoimapula antaa vieläkin odottaa itseään, vaikka parhaat ennustajat ovat sitä meille usein luvanneet.
Suomen kansantalouden kokemat rajut takaiskut ovat valitettavasti varmistaneet sen, että työvoiman sijasta työstä on pulaa. Työllisyysaste 15 - 64-vuotiailla oli 74,3 prosenttia vuonna 1989. Tämän jälkeen tuli romahdus.
Tilastokeskuksen lukujen mukaan pohjanoteeraus saatiin vuonna 1994, jolloin työllisyysaste putosi karvan verran alle 60 prosentin. Vanhat hyvät ajat eivät ole työmarkkinoille palanneet. Nyt tämä tärkeä luku on hieman yli 67 prosenttia.
Keskustelun jäsentämiseksi olisi asetettava jonkinlaiset raja-arvot työvoimapulakeskusteluun. Tutkijoiden ja virkamiesten kannattaisi sopia, että työllisyysasteen ollessa alle 70 prosenttia kyse on alityöllisyydestä. Kohtuulliseksi kutsuttaisiin 70 - 75 prosentin työllisyysastetta. Työvoimapulasta kannattaisi sitten puhua vasta sitten, kun työllisyysaste ylittäisi 75 prosentin rajan.
Tapio Bergholm, erikoistutkija
Tutkimustiimi toivottaa onnellista uutta vuotta 2011
Seuraava blogikirjoitus ilmestyy viikolla 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti