Suomen valtio, kunnat, seurakunnat ja yliopistot laativat hikipäässä brädisuunnitelmia. Apuna on kaikenlaisia guruja ja yrityselämän vaikuttajia. Tämä taitaa kuitenkin olla ihan 1990-luvun meininkiä.
Yritysjohtajien kannattaisikin keskittyä firmojensa johtamiseen. Sillä se työllisyys ja maan mainekin paranisi ilman vanhanaikaisia maineenhallintaharjoituksia
perjantai 4. kesäkuuta 2010
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Hyökkäyslakoista surulakkoihin?
Suomi oli runsaiden työtaisteluiden maa vielä 1970- ja 1980-luvuilla, kun paikallisia palkka-, työsuojelu- ja työaikavaatimuksia vauhditettiin työtahdin hidastuksilla, ulosmarsseilla ja istumalakoilla.
Metalliteollisuudessa lyhyet työtaistelut vauhdittivat työehtosopimuspalkkojen ylittäviä palkankorotuksia ja koko alan palkkaliukumaa.
Suomen työtaistelujen määrä ja merkitys on kaikilla tilastollisilla mittareilla supistunut dramaattisesti 1990- ja 2000-luvuilla. Lama muutti myös paikallisten lakkojen luonteen olennaisesti.
Yleisin syy viime vuosien lakoissa on työvoiman vähentäminen tai toimipaikan lopettaminen. Nämä mielenosoituslakot eivät kohdistu työehtojen parantamiseen vaan ilmaisevat työntekijöiden yhteistä paheksuntaa ja surua työantajien yksipuolisista toimista.
Esimerkiksi vuoden 2009 kaiken kaikkiaan 139 työtaistelusta 58 koski työvoiman vähennystä. Vain kahdeksan työtaistelua koski palkkavaatimusta.
Lakkoilun muutos 1970 - 2009
Luvut keskimäärin vuodessa
Vuosina 1970-79 oli työtaisteluita 1 420, osallistuneita 375 870, menetettyjä työpäiviä 1 070 930
Vuosina 1980-89 oli työtaisteluita 1 360, osallistuneita 333 384, menettyjä työpäiviä 819 572
Vuosina 1990-99 oli työtaisteluita 166,
osallistuneita 85 771, menettyjä työpäiviä 315 796
Vuosina 2000-09 oli työtaisteluja 124,
osallistuneita 60 503, menetettyjä työpäiviä 145 881
Lähde: Työtaistelutilasto 2009, Työmarkkinat 2010, Suomen virallinen tilasto, Tilastokeskus Helsinki 7.5.2010
Tapio Bergholm, erikoistutkija
maanantai 10. toukokuuta 2010
Tervetuloa tutkimustiimin blogiin
Me tutkimustiimiläiset olemme SAK:n kehittämisosastolla työskenteleviä ihmisiä. Ammattiyhdistysliikkeen tuottama tutkimus ei ehkä ole kaikille tuttua. Jotkut saattavat ihmetellä, miksi teemme tutkimusta tai mihin SAK:n kaltaisessa edunvalvontakoneistossa ylipäätään tarvitaan tutkijoita.
Ihminen on pohjimmiltaan yksinkertainen olento, mutta maailma on monimutkainen paikka. Työn maailma varsinkin. Työmarkkinat eivät ole pelkkää markkinataloutta. Milloin töitä tehdään, keiden kanssa ja millaisia työtehtävät ovat?
Globaalit, yhteiskunnalliset ja työpaikkatason valtasuhteet määrittävät työn reunaehtoja ja myös työn sisältöä. Yksilön ja ryhmien psykologiset tekijät vaikuttavat taas siihen, mikä merkitys työlle annetaan.
Onko työ elämän tarkoitus vai pelkkää leivän hankintaa? Onko työ hikistä kilpajuoksua vai joukkuelaji? Osataanko johtaa niin, että työntekijä jaksaa vai sortuuko mieli? Tutkimusta tarvitaan, jotta asioiden vuorovaikutussuhteita voitaisiin ymmärtää paremmin.
Ay-liikkeen päämääränä on palkansaajien hyvinvoinnin parantaminen. Tämä on myös tutkimustiimiläisten tavoitteena. Jotta SAK pystyy parhaiten tekemään töitä tavoitteen eteen, tarvitaan luotettavaa ja punnittua tutkimustietoa. Ay-liikkeen tekemä tutkimus on tarveperustaista: se tähtää edunvalvonnan kehittämiseen. Poikkeuksena tästä mainittakoon SAK:n oma historiantutkimus, joka tähtää enemmänkin itseymmärryksen parantamiseen.
Tutkimusaineistojen keräämisessä ja tulosten analysoinnissa noudatetaan normaaleja tutkimuseettisiä pelisääntöjä. Ay -liikkeen tekemä tutkimus ei poikkea tältä osin muusta tutkimuksesta.
Sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa tutkijan taustoja ja asenteita on mahdotonta siivota tutkimuksesta. Onko se sitten edes tarpeellista tai toivottavaa? Samoja tuloksia voidaan tulkita eri tavoin, joskus jopa päinvastaisesti tyyliin, onko puolillaan oleva lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Yhteiskunnallinen keskustelu versoaa juuri näistä erilaisista tulkinnoista. Esimerkiksi julkisuudessa on jo vuosia keskusteltu työelämän suunnasta. Joidenkin tutkijoiden mielestä työelämä huononee ja toisten mielestä se paranee. Sitten on vielä niitä, joiden mielestä se sekä huononee että paranee. Tämä on esimerkkinä siitä, että kaikkien hyväksymää objektiivista totuutta voi olla vaikea löytää.
Siitä huolimatta tervetuloa löytöretkelle SAK:n tutkimustiimin kanssa!
Linnea Alho, tutkija
Ihminen on pohjimmiltaan yksinkertainen olento, mutta maailma on monimutkainen paikka. Työn maailma varsinkin. Työmarkkinat eivät ole pelkkää markkinataloutta. Milloin töitä tehdään, keiden kanssa ja millaisia työtehtävät ovat?
Globaalit, yhteiskunnalliset ja työpaikkatason valtasuhteet määrittävät työn reunaehtoja ja myös työn sisältöä. Yksilön ja ryhmien psykologiset tekijät vaikuttavat taas siihen, mikä merkitys työlle annetaan.
Onko työ elämän tarkoitus vai pelkkää leivän hankintaa? Onko työ hikistä kilpajuoksua vai joukkuelaji? Osataanko johtaa niin, että työntekijä jaksaa vai sortuuko mieli? Tutkimusta tarvitaan, jotta asioiden vuorovaikutussuhteita voitaisiin ymmärtää paremmin.
Ay-liikkeen päämääränä on palkansaajien hyvinvoinnin parantaminen. Tämä on myös tutkimustiimiläisten tavoitteena. Jotta SAK pystyy parhaiten tekemään töitä tavoitteen eteen, tarvitaan luotettavaa ja punnittua tutkimustietoa. Ay-liikkeen tekemä tutkimus on tarveperustaista: se tähtää edunvalvonnan kehittämiseen. Poikkeuksena tästä mainittakoon SAK:n oma historiantutkimus, joka tähtää enemmänkin itseymmärryksen parantamiseen.
Tutkimusaineistojen keräämisessä ja tulosten analysoinnissa noudatetaan normaaleja tutkimuseettisiä pelisääntöjä. Ay -liikkeen tekemä tutkimus ei poikkea tältä osin muusta tutkimuksesta.
Sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa tutkijan taustoja ja asenteita on mahdotonta siivota tutkimuksesta. Onko se sitten edes tarpeellista tai toivottavaa? Samoja tuloksia voidaan tulkita eri tavoin, joskus jopa päinvastaisesti tyyliin, onko puolillaan oleva lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Yhteiskunnallinen keskustelu versoaa juuri näistä erilaisista tulkinnoista. Esimerkiksi julkisuudessa on jo vuosia keskusteltu työelämän suunnasta. Joidenkin tutkijoiden mielestä työelämä huononee ja toisten mielestä se paranee. Sitten on vielä niitä, joiden mielestä se sekä huononee että paranee. Tämä on esimerkkinä siitä, että kaikkien hyväksymää objektiivista totuutta voi olla vaikea löytää.
Siitä huolimatta tervetuloa löytöretkelle SAK:n tutkimustiimin kanssa!
Linnea Alho, tutkija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)