Sivut

tiistai 15. toukokuuta 2012

Tästä ikuisuuteen vai silloin tällöin tarvittaessa?


Miten saadaan järjestäytymisaste nousuun? Miten huolehditaan siitä, että työntekijät ymmärtävät järjestäytymisen merkityksen ja jäsenyyden arvon? Miten varmistetaan, että SAK:lainen ay-liike on vastaisuudessakin miljoonajäseninen vaikuttaja suomalaisessa yhteiskunnassa?

Relevantteja, ajankohtaisia ja perusteltuja kysymyksiä, joihin on syytäkin etsiä vastauksia –SAK:n edustajakokouslinjausten mukaisesti – yhteistyössä SAK:laisen perheen kesken.

Järjestäytymisen ja jäsenhankintatoimien lisäksi SAK:laisella ay-liikkeellä on toinenkin haaste, jonka ratkaiseminen on vielä järjestäytymisen varmistamistakin kryptisempi. Miten varmistamme, että SAK:lainen ay-liike on vastaisuudessakin vahva, vaikuttava ja uskottava toimija?

Ay-liikkeen vahvuus ja vaikutusvalta perustuu jäsenistöön. Liikkeen palveluksessa on lukuisia huippuasiantuntijoita, mutta heidänkin asemansa neuvotteluissa perustuu korkeaan järjestäytymisasteeseen ja vahvaan, osallistuvaan jäsenistöön.

Neuvottelupöydässä ei istu yksin Lauri Lyly, vaan hänellä on takanaan miljoona jäsentä, joilla on valmius ja halu tarvittaessa nousta barrikadille yhteisen asian puolesta. Joku voisi kutsua sitä myös pelotteeksi. Kysymys kuuluu – onko jäsenistö valmis nousemaan yhteiseen rintamaan, onko jäsenistö valmis toimimaan yhteisen päämäärän puolesta?

Suomalaiset ovat edelleen valmiita osallistumaan, jos asia tulee riittävän lähelle, jos toimintakanavat ovat helposti hyödynnettävissä ja jos viesti on tarpeeksi selkeä. Tästä erinomaisena osoituksena on muutaman vuoden takainen mielenilmauksen vyöry, minkä silloinen pääministeri Vanhanen sai aikaan ilmoituksella nostaa eläkeiän alarajaa.

Missä sitten on ongelma?

SAK:lainen ay-liike on perustettu yli 100 vuotta sitten. Sen toimintatavat kumpuavat vuosikymmenien takaa, ajasta, jolloin liikkeen toimintaan lähdettiin mukaan arvosidonnaisesta eetoksesta käsin.

Toimintaorganisaatio ammattiosastoissa ja paikallisjärjestöissä on erittäin hierarkkinen, muodollinen, ylhäältä alas johdettu, perinteitä ja arvosidonnaisuutta arvostava. SAK:laisen liikkeen toimintaan pitäisi perinteen mukaisesti tulla mukaan lähes elämänmittaiseksi ajaksi huolehtimaan toisten asioista.

Systeemiteoreettisesti asiaa tarkasteltuna SAK:laisen ay-liikkeen toimintaorganisaatio on malliesimerkki vanhan liikkeen suljetusta systeemistä, jossa kohtuullisen pieni joukko hoitaa asioita. Toimijat ovat toisilleen hyvin tuttuja, arvot ovat toimijoille yhteisiä, asioita hoidetaan totutulla, turvallisella ja muodollisella tavalla. Systeemin sisällä on hyvä ja helppo olla, mutta samalla kaikki ulkoapäin tuleva uusi ajattelutapa koetaan uhaksi, joka voi murtaa turvallisen muurin sen ympärillä.

Tässä on ongelman ydin.

SAK:laisen liikkeen tavoitteet puhuttelevat 2010-luvun Suomessa työntekijöitä, mutta tavat ja rakenteet, missä niitä toteutetaan, eivät.

Vanhojen liikkeiden, perinteisten järjestöjen toimintaa johtaa viimeinen ns. järjestösukupolvi, jolle edellä kuvattu toimintaympäristö ja –tavat ovat luontevia. Tilalle kasvava projektisukupolvi ei tunne näitä toimintatapoja omakseen, mutta ei myöskään löydä toimintatilaa vanhojen liikkeiden sisältä niin kauan, kuin järjestösukupolvi ei näe muutokselle tarvetta.

Paradoksia lisää se tosiasia, että lähes jokaisessa paikallisyhdistyksessä ihmetellään, miksi nuoria on niin vaikea saada toimintaan mukaan?

Pitäisikö siis kaikki vanha heittä roskalavalle? –Ei. Pitäisikö arvot polttaa takkauunissa? –Ei. Pitäisikö ay-liikkeen perinteet upottaa merenpohjaan? –Ei. Onko SAK lakkauttamassa paikallisjärjestönsä? -Ei.

Mutta, jotta turvaamme myös jatkossa sen, että SAK:laisessa liikkeessä on aktiivisia jäseniä, on meidän välttämätöntä uudistaa ja avata omia rakenteitamme ja tapojamme.

Nuoret sukupolvet eivät sitoudu vuosikymmeniksi rakenteisiin, hallinnolliset muodollisuudet (niin välttämättömiä kuin ne yhdistyslain näkökulmasta ovatkin) ei kiinnosta – sitä vastoin nuoret ovat alttiita ja valmiita ottamaan osaa konkreettiseen toimintaan tärkeiden ja koskettavien asioiden puolesta.

Vääräleuat sanovat, että nuoret sukupolvet tulevat poimimaan rusinat pullasta, elävät narikkayhteiskunnassa, jossa voi piipahtaa siellä, missä kulloinkin hyvältä ja mielenkiintoiselta tuntuu. Entä sitten?

Jos asia on näin, eikö SAK:laisen ay-liikkeen pitäisi muuttaa itseään sellaiseksi, että nuorten takki heilahtaisi yhä useammin sen narikkaan? Facebook-aikakaudella myös viestintä on muuttanut merkitystään. Enää ei kokoonnuta ammattiosaston kuukausikokoukseen kuulemaan viimeisimpiä uutisia ay-rintamalta; tieto leviää salamana nettisukupolven keskuudessa.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Nuoret myös edellyttävät, että heitä aidosti kuullaan, että heillä on oikeasti mahdollisuus ottaa kantaa ja kertoa mielipiteensä. Tarvitsemme siis aitoja, kaksisuuntaisia kanavia jäsenistön ja ”palkkakoneiston” välille vahvistaaksemme uusien sukupolvien sitoutumista liikkeeseen.

Tarvitsemme sukupolvien välistä siltaa. Siltaa, joka yhdistää perinteet ja perinteiden vaalijat uusiin toimintamuotoihin ja osallistumisidentiteetteihin. Molemmat osallistujatyypit ovat yhtä tärkeitä ja kun he löytävät ja tunnustavat toisensa, ay-liike voi todeta olevansa yhä edelleen kansanliike, joka on vahva, vaikuttava ja uskottava toimija. Tähän haasteeseen meidän on tartuttava yhdessä.

Eija Harjula, järjestöpäällikkö









2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lyllyllä ei ole takanaan miljoonaa jäsentä. Ei Lyly edusta minua, vaikka liittoon kuuluunkin. Ei minua edusta kukaan, jonka valitaan en ole pätkääkään vaikuttanut. Vain yksi naamojen eliitti muiden joukossa, jota joutuu elättämään.

Anonyymi kirjoitti...

Heh, olipas kyyninen mielipide edellisellä kommentoijalla..

Jees, edustuksellisessa demokratissa eletään, joten kyllä pieni piiri pyörii vallan ytimessä jonne ei helpolla pääse.

Nuoret tulevat mukaan jos vanhemmatkin viihtyisivät ja haluaisivat olla mukana, mutta eivät oikein hekään ole mukana. Loimaan kassa on Suomen suurin kassa niille joita ei perinteinen ay-toiminta kiinnosta. Ennen wanhaan ay-liike olikin kiinnostavaa kun ei ollut paljon kilpailijoita mediatilasta jota seurata. Nykyään on paljon muutakin mielenkiintoista jotka vievät huomion ja energian. Ay-liikkeen on oltava puhuttelevampi mikäli aikoo menestyä nykymarkkinoilla, niin paikallisesti kuin globaalisestikin.