Maahanmuutosta ja sen vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan keskustellaan monella areenalla. Keskustelun taso on vaihteleva ja ulostulot ovat usein perustuneet ”mutu-tuntumaan”, poliittisiin tarkoitusperiin, tietämättömyyteen ja tunteisiin. Suomalaisessa retoriikassa maahanmuuttajat määritellään valtaväestön erilaisten toimenpiteiden kohteena olevana yhtenäisenä ryhmänä.
Suomessa asuvien maahanmuuttajien tausta vaihtelee kansallisuuden, kansalaisuuden, syntymämaan, kielen, koulutuksen, työllisyyden ja maahantulon perusteen mukaan. Yhtenäisestä maahanmuuttajaväestöstä ei voida puhua.
Julkisissa keskusteluissa on korostettu turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kohtuuttoman suurta määrää ja siitä aiheutuvia ongelmia. Tilastojen mukaan heidän osuutensa koko Suomen maahanmuuttajaväestöstä on noin 20 %.
Suomessa asui vuoden 2009 lopussa noin 150 000 ulkomaan kansalaista, vajaat 3 prosenttia koko Suomen väestöstä. Yleisin Suomeen suuntautuvan maahanmuuton peruste on edelleen avioliitto ja eniten tullaan Venäjältä, Virosta ja Ruotsista.
STT tiedusteli heinäkuussa suomalaisten eduskuntapuolueiden maahanmuuttopoliittisia linjauksia. Kaikki luokittelivat maahanmuuton tärkeäksi vaalikysymykseksi. Keskiviikkona 4.8. uutta pontta maahanmuuttokeskusteluun toi Harry Bogomoloffin blogikirjoitus ”Kysymyksiä sinulle, joka haluat muutosta”.
Blogin voisi sinänsä kuitata huumorina. Poliittisen eliitin puhe, jossa poliittisella arvovallalla keskitytään pelkästään maahanmuuttajien aiheuttamiin ongelmiin - kuten esimerkiksi väkivaltarikollisuuteen, sosiaaliturvan väärinkäyttöön, prostituutioon ja harmaaseen talouteen - vaikuttaa kuitenkin kansalaisten mielipiteisiin ja arvoihin ja saattaa synnyttää vastakkainasettelua ja syntipukkien etsintää. Pahimmillaan retoriikka lietsoo vihaa, jolla on ikäviä yhteiskunnallisia seurauksia.
Viime aikoina on paljon puhuttu työperusteisestä maahanmuutosta ja tarvitaanko lisää ulkomaista työvoimaa ja millä ehdoilla. Maahanmuuttajista työelämässä tiedetään kuitenkin vähän. Gaudeamus julkaisi hiljattain artikkelikokoelman*, jossa työelämäntutkijat tarkastelevat maahanmuuttajien sijoittumista työelämään ja suomalaiseen yhteiskuntaan sekä etnistä eriarvoisuutta työelämässä.
Tutkimuksen mukaan työelämän eriarvoisuus Suomessa on lisääntynyt. Etnisyydestä on tulossa uusi jakolinja – on ”meitä” ja niitä ”muita”. Kategoria ”muut” jakaantuu vielä pienempiin alaryhmiin sen perusteella, mistä työntekijä on kotoisin. Haastatteluissa tuli esille, että esimerkiksi sairaanhoitajat saivat kokea sitä suurempaa vieroksuntaa ja ulossulkemista, sekä epäilyjä osaamista ja ammattitaitoa kohtaan, mitä kauempaa he olivat tulleet. Maahanmuuttajilta edellytettiin myös enemmän joustavuutta, kuten suostumista heikompiin työehtoihin.
Tutkijat esittävät, että työyhteisöissä pitäisi purkaa rakenteet, joiden avulla maahanmuuttajat suljetaan ”vieraina” työyhteisön ulkopuolelle, ikuiseen ulkopuoliseen rooliin. Tutkimuksessa korostettiin myös median roolia, joka helposti ”tuotteistaa” maahanmuuttajan. Tuote kelpaa, mikäli se paikkaa suomalaista työvoimapulaa ja jolla on korkea ammattitaito.
Ammattiyhdistysliikkeelle on työperäisessä maahanmuutossa tärkeintä, ettei se tapahtuisi kaksien työmarkkinoiden kehittymisen, sosiaalisen polkumyynnin, maahanmuuttajien työehtojen rikkomisen ja palkkasyrjinnän hinnalla. Maahanmuuttajien tilannetta työmarkkinoilla kuvaa kuitenkin epävarmuus – enemmistö on epävakaassa asemassa työmarkkinoilla, jossa pätkätyöt, työttömyysjaksot ja opiskelu vaihtelevat.
Valtaväestön asenteetkaan eivät ole aina myönteisiä, on syrjintää ja varsinaista rasismia. Toisaalta maahanmuuttajia saatetaan kohdella juuri ensisijaisesti oman etnisen ryhmän edustajana, eikä niinkään oman alansa ammattilaisena ja työkavereina. Paradoksaalisesti hyvää tarkoittava ”monikulttuurinen asennoituminen” saattaa ampua yli - sen sijaan, että katsottaisiin yhdistäviä tekijöitä, haetaan innokkaasti erottavia.
Maahanmuuttajat vastustavat pelkän ryhmäkuuluvuuden perusteella tehtyä luokittelua. Ammatillinen identiteetti on tärkeä, joten maahanmuuttajatkin halusivat tulla kohdelluiksi ammattitaitonsa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella eivätkä pelkän etnisen ryhmäkuuluvuuden perusteella.
Maahanmuuttokeskustelu jatkuu. Toivotaan, että uudet avaukset eivät edes flirttaile rasismin kanssa eivätkä tuota uusia jakolinjoja ”meidän” ja ”muiden” väliin.
Eve Kyntäjä, maahanmuuttoasiantuntija
(*Artikkelikokoelma: Wrede, Sirpa – Nordberg, Camilla (toim.): Vieraita työssä: työelämän etnistyvä eriarvoisuus. Helsinki, Palmenia Helsinki University Press, 2010)
Serkkuni poika pääsi keväällä koulusta yhdeksänneltä luokalta ja perheellä riitti jännitystä, miten pojan jatkossa käy. Koulu ei kundille maistunut ja englantia lukuun ottamatta arvosanat olivat sieltä asteikon alapäästä.
