Johtuuko työväenpuolueiden alamäki siitä, että ne ovat jumittuneet keskiluokkaisia arvoja korostavan ei-innovatiivisen maisterimafian johdettavaksi, kysyy Lähteenmäki provosoivasti tuoreessa artikkelissaan ”Akateeminen eliitti pakenee työväenliikkeestä”.
Työväenliike on ollut yhteiskunnan vähempiosaisten joukkoliike, jonka johdossa on ollut sen historian saatossa useita oppineita kuten N.R. af Ursin, Edward Gylling tai Väinö Voionmaa. Nyt ei näy joukkoja takana eikä eliittiä edessä. Mistä siis löytyisi joukkovoima ja muutosvoima?
Lähteenmäen mukaan molemmat ovat nyt hukassa, koska puolueissa ei ole riittävästi ajattelijoita, jotka pystyisivät määrittämään työväenpuolueiden kohderyhmän nyky-yhteiskunnassa. Viestit sinkoilevat sinne tänne ilman päämäärää.
Nykyisen tohtoritehtailun vallitessa voidaan kysyä perustellusti, kertooko yksinomaan tohtorinhattu mitään ihmisen innovatiivisuudesta tai muista henkisistä kyvyistä.
Mielestäni Lähteenmäki on kuitenkin oikeilla jäljillä. Tieteellinen ajattelu ja tapa rakentaa argumentteja ovat tärkeitä missä tahansa liikkeessä, joka pyrkii yhteiskunnan muuttamiseen. Tieteellisen lähestymistavan avulla voidaan ennakoida ja perustella asioita, joita ei vielä ole, mutta olisi mahdollista olla. Lähteenmäki ei anna lopullista vastausta siihen, onko akateeminen eliitti itse lähtenyt lätkimään poliittisesta työväenliikkeestä vai onko heidät savustettu ulos.
Kysymys ”eliitin” roolista työväenliikkeessä ja se, kuka kuuluu työväenluokkaan, ovat vaikeita paloja. Suomessa on vaikeaa käydä keskustelua, joka liippaa yhteiskunnallista luokka-asemaa läheltäkään. Ehkä sen vuoksi on helppo uskoa, että olemme kaikki yhtä suurta keskiluokkaa ja potentiaalisia menestyjiä.
Miten sitten ”tohtorit” voisivat tässä auttaa? Tuskin kukaan kaipaa silinteripäitä osoittamaan sormella: ”SINÄ kuulut työväenluokkaan”. Uskon kuitenkin, että jos yhteiskunnalliset valtasuhteet kyettäisiin problematisoimaan uskottavasti, uusi kohderyhmäkin voisi löytyä ikään kuin sivutuotteena.
Maria Lähteenmäen artikkeli on julkaistu kirjassa Pitkänsillan tuolla puolen… Puheenvuoroja työväenliikkeen historiasta, tilasta ja tulevaisuudesta (toimittaneet Maria Lähteenmäki ja Anu Suoranta, Työväen Arkiston julkaisuja no.5).
Linnea Alho, tutkija
6 kommenttia:
Miksi tuossa puhutaan vain kohderyhmästä?
Paljon kiinnostavimpia olisivat tavoitteet - luulisi, että tutkijaväellä olevan niistä enemmän sanottavaa kuin kohderyhmistä.
Tuomo TEAMista.
Olen Tuomo täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Yhteiskunta-analyysi on kaiken lähtökohta, ja sitä kautta löytyvät ne ihmiset, joille viesti kannattaa suunnata
Siis eliitti on aina edessä ja erisuuruiset joukot takana. Etteikö näin olisi on outoa puhetta. Enemmän olen harmissani siitä, että työväenpuolueiden eliittiin näyttää olevan kovin vaikea saada kammetuksi sellaisia ihmisiä, joiden paita on usein työssä hiestä kostunut ja jotka tuntisi vieläkin selkävaivat seuranaan. Mistä tämä vaikeus johtuu ja mitä siitä seuraa? Osaksi näen syynä sen, että meiltä on loppunut syystä ja toisesta pitkäkestoinen ja syventävä koulutus, jota vielä ammoisina aikoina järjestettiin ns. omissa opinahjoissamme...Ja toinen asia: josko kohderyhmää pitää erikseen etsiä, niin sitten ollaan kyllä hukassa.
Linnean bloggauksen lisäksi suosittelen luettavaksi koko kirjan. Kulmia avautuu enemmänkin työväen, liikkeen, historian ja tulevan suhteenseen. HS arvioon tästä. http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Askeleita+Pitk%C3%A4ll%C3%A4sillalla/HS20100803SI1KU02o5j
Siliteripäitä ei artikkelinkirjoittaja toivo osoitteleman työväelle totuuksia, mutta sen sijaan jutun problematisoinnissa on kyse siitä, missä ovat ne, jotka voisivat käyttää argumenttikykyjään työväen puolesta todeten ”Olen luokkatietoinen , en työläinen”
Anu Suoranta, tohtori (silinterihattua en kyllä hankkinut, koska a) pidän sitä akateemisena pelleilynä ja b) ei ollut varaa, sillä pätkätyö/apurahakierre on tuottanut VTT-tutkinnon ajan silkkaa köyhyyttä)
testi
Onko eliitti savustettu ulos?
Työväenliikkeen kanssa yhteistyötä yrittäneenä 1970-luvulla pidän tällaista arvelua tosiasioiden vääristelynä. Perustelut olen esittänyt kesäkuussa julkaistussa kirjassani ULOS RAUTAHÄKISTÄ :: METELIN HISTORIA. Vaikka en lue itseäni akateemiseen eliittiin, luulen tuntevani sen sielunelämää riittävästi väittääkseni ilmaisua "savustaa" hieman aliarvioivana. Kirjaani voi tilata Jyväskylästä LIKES-tutkimuskeskukselta tai minulta.
Lähetä kommentti