Kesällä mediassa on iskenyt silmään suuren kauppaliikkeen tapa toteuttaa myyntikampanja. Kampanjassa marketin kassalla työskentelevän myyjän edellytetään tarjoavan asiakkaalle viiden euron arpapussia. Myyjillä on tulostavoitteet, mutta ei tulospalkkiota. Mikäli kauppaketjun asettama tulos ei täyty viuhuu rangaistuksen piiska myyjälle puhutteluna tai jopa varoituksena. Myyminen on kaupan ehto, mutta asiakkaiden ostohaluttomuus ja myyntitavoitteiden täyttymättömyys ei oikeuta rankaisua.
Onko myyntipakossa kyse myynnin edistämisestä? Työmarkkinamekanismeja ja työmarkkinahistoriaa tajuten vastaus on: ei yksinomaan siitä. Arpamyynnin tuoton ohessa kyse on työntekijän sielun ja ruumiin hallinnasta, siitä kelle ne kuluvat ja kuka niiden käytöstä päättää. Taustalla pilkottaa rangaistuksen uhalla tavoiteltava nöyrä ja notkea työntekijä.
Työn rationalisoinnin ja kurin opit, joilla tunkeudutaan työntekijöiden mieleen ja kehoon, eivät ole ihan uusinta uutta. Kurilla tehostaminen oli perin yleistä sopimusyhteiskuntaa edeltävänä aikana 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, jolloin työnantaja yksipuolisesti määritteli työsuhteen ehdot.
Työn joutuisuutta lisättiin muun muassa 1930-luvulla Suomen Trikoon sukkatehtaalla. Konsulttiyhtiö Nordisk Bedaux AB ohjeisti työn tarkkailuun, jossa väline oli insinöörin syvä katse työntekijättären silmiin. Insinööri Habberstadt neuvoi työntutkimuksiin palkattua diplomi-insinööri Jaakko Ruutua "katsomaan neulosten laatua tarkkailevaa tyttöä silmiin, liikkuivatko hänen silmänsä vai oliko kysymyksessä pelkkä tuijotus".
Silmiin tuijottelun oli määrä paljastaa, milloin neuloja todella suoritti valvontatyötä. Tuijotuksessa ei ollut kyse pelkästään työntekijän itsesäätelyvaran kaventamisesta, vaan siihen tunkeutumisesta. Konsulttien ja insinöörien laskelmien perusteella yritys laati rationalisointisuunnitelman, jonka ytimenä oli karsia epätehokkaat työntekijät ja työtavat. Työpaikan säilyttämiseksi vaadittiin suorittavan ruumiin lisäksi myös mieleltä nöyrää, ripeää ja työnantajamyönteistä liikettä.
Se millä volyymilla myynnin tehostaminen, vaikkapa markettien arpojenmyynnin kautta, heijastuu työntekijöiden itsesäätelyn rajoihin, määrittyy työelämän pelisääntöjen perusteella. Nyt pelissä on työntekijän ja työnantajan lisäksi yhdessä sovitut säännöt. Trikootehtaan työntekijät tehostuivat, joustivat ja nöyrtyivät kukin yksin tuijotuksen edessä. Markettien myyjien rangaistuksiin puuttuivat luottamusmiehet. Kaikkien puolesta. Neuvottelujen jälkeen kauppaketjulta on lupaus rangaistusten loppumisesta.
Hyvä niin, sillä yhteistoiminta ja asiallinen johtaminen on modernin sopimusyhteiskunnan tapa. Useimmiten se on myös tarkkailla ja rankaista -komentotaloutta tehokkaampi tapa lisätä työn tuottavuutta hyvinvoinnin kärsimättä.
VTT Anu Suoranta, hankekoordinaattori, tutkija
Suoranta koordinoi SAK:n kaksivuotista hanketta Työn teettäminen reiluksi - turvaa pätkittyyn työelämään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti