Palkallisen vuosiloman ansainnan logiikka on kuitenkin nykyisellään se, että mitä lyhyempi on palkkatyösuhde ja mitä kauempana se on tyypillisestä työsuhteesta, sitä kehnommat ovat lomaoikeudet.
Nykyisin lomaoikeuden saa vain, jos työtä tekevällä on työsuhde. Esimerkiksi itsensä työllistäminen ei käy lomaoikeuden perusteeksi. Näin toimeksiannoilla työskentelevät, kotityöntekijät ja ammatinharjoittajat jäävät vaille vuosilomaa.
Vaaditun työsuhteen lisäksi lomanansainta riippuu etenkin työsuhdetyypistä. Vähintään vuoden voimassa olleesta työsuhteesta ansaitsee pisimmän palkallisen loman. Vapaata kertyy tällöin 2,5 päivää työkuukaudelta. Lyhytaikaisesta tai -kestoisesta työstä kertyy vastaavasti vain 2 lomapäivää, mikäli työsuhteen pituus täyttää tietyt kriteerit.
Kaikkein lyhyimmissä työsuhteissa (alle 14 päivää tai 35 tuntia kuukaudessa) loma-aika korvataan työsuhteen päättyessä rahana. Esimerkiksi usealle työnantajalle lyhyttä keikkaa tekevälle ei palkallista lomaa kerry. Monella lomarahat tai -korvaukset kuluvatkin elämiseen – eivät lomailuun.
Eräänlaiseksi standardiksi on muodostunut neljän viikon palkallinen vuosiloma, tyypillinen loma. Tätä lyhyemmän, epätyypillisen loman ansaintaan ja pitämiseen vaikuttavat monet seikat, ennen muuta työsuhteen alkamisajankohta.
Epätyypillinen loma tarkoittaa myös sitä, että ansaittua vapaata ei tule pidettyä. Syynä on tällöinkin usein työsuhdetyyppi. Esimerkiksi keikka- ja projektityö ketjuuntuvat, eikä lomailla ehdi työsuhteiden välissä.
Loman pitämistä selittävät yhtäältä sen ansainta sekä toisaalta lomansaajan elämäntilanne ja arvovalinnat. Myös sukupuoli vaikuttaa. Naisilla epätyypillistä lomaa selittävät työmarkkina-aseman epävarmuus, työuran lyhyys ja työsuhteiden pätkittäisyys koulutustasosta riippumatta. Miesten kohdalla taas korkea koulutus, vastuullinen työ ja ammattiala selittävät epätyypillisen loman pitämistä.
Kirjoittajavieras Anu-Hanna Anttila on Turun yliopiston sosiologian dosentti
Epätyypillisen loman ansaintaa ja pitämistä koskevat tiedot perustuvat joustava loma-aika -tutkimushankkeen (2007−2010) tuloksiin. Tietoa hankkeesta: http://www.soc.utu.fi/laitokset/sosiologia/tutkimus/projektit/loma-aika/index.html
1 kommentti:
Normaalin 2,5 päivän karttuman ulottamisen myös uusille työntekijöille ymmärrän hyvin, mutta muuten nämä tavoitteet menevät minulta yli hilseen.
En pysty ymmärtämään minkä takia tai miten yrittäjille järjestettäisiin palkallista vuosilomaa. Voitaisiin toki luoda malli, jossa yrittäjä maksaa YEL-vakuutuksen lisäksi johonkin Lomakassaan josta nostaa omat rahansa pois kerran vuodessa, mutta en ihan ymmärrä mikä järki siinä olisi. Pitäisikö yrittäjää myös kieltää tekemästä töitä lomansa aikana? Vielä omituisempaa olisi, jos joku muu maksaisi ne lomarahat. Eihän palkansaajienkaan lomarahat mistään taivaasta tule, vaan ne ansaitaan omalla työllä. Loma on palkan jatke, samoin kuin työeläke.
Kotitaloustyö taas kerryttää normaalisti lomaa jos se on työsuhteista. Jos sitä tehdään yrittäjän asemassa, niin siihen pätee sama kuin edelle. Muussa tapauksessa se ei ole työtä ollenkaan. Eihän se poikkea mitenkään palkansaajien vapaa-ajasta: kyllä työssäkäyvätkin pesevät pyykkinsä ja tekevät ruokaa. Miten siitä edes annettaisiin lomaa, kun itse "työ" on samaa kuin mitä monet palkansaajat tekevät oman lomansa aikana?
Olisi syytä ay-liikkeen keskittyä ydinosaamiseensa, eli palkansaajien etujen puolustamiseen. SAK ei ole yrittäjien ja kotirouvien etujärjestö.
Lähetä kommentti