Lisähuolta tuovat tuoreet tutkimukset. Niistä ilmenee, etteivät nekään, jotka työelämään jäävät, ole kovin innokkaita omistautumaan työlle. Toisin sanoen nuorilla ikäluokilla on "hälyttäviä" asenteita työtä kohtaan.
Yksi tällainen tutkimus on Evan arvo- ja asennetutkimus, jonka kannessa julistetaan jo työelämän kulttuurivallankumousta.
Nuorten antama merkitys työlle on pienempi vanhempiin ikäluokkiin nähden. Lisäksi peräti kolmannes 26-55 -vuotiaista haluaisi käyttää ansiotyöhön nykyistä vähemmän aikaa, mutta 26-35-vuotiaat olivat muita halukkaimpia tekemään tämän tarvittaessa tulotasoaan alentamalla.
Vapaa-ajan harrastukset ja sosiaalisten suhteiden ylläpito ovat pienille ikäluokille niin tärkeitä, että Eva:n tutkimus puhuu "vapaa-ajan imusta".
Työ on aineellisen hyvinvointimme perusta, mutta henkilökohtaisella tasolla tämä kansantaloudellinen fakta ei ehkä hahmotu samalla tavalla. Työtä ei välttämättä nähdä enää vaurauden tai ainakaan vaurastumisen perustana, ja siitä ei voi kansalaisia syyttää.
Viime vuosikymmeninä omistamisesta on tehty huimasti työntekoa kannattavampaa. Siispä käypinä vaihtoehtoina ansiotyölle voi nähdä uhkapelit, osakesijoittamisen tai hieman nuoremmat Idolsin ja X-factorin.
Eva lohdutti huolestuneita työnantajia raportissaan sillä, että "ajankäyttöä koskevien toiveiden täytäntöönpano tuskin olisi mahdollista monenkaan kohdalla".
Entäpä sitten kun pienet ikäluokat alkavat saada perintöjä vanhemmiltaan? Silloin täytyy viimeistään ajatella kannustavuuden käsite uusiksi. Kannustaminen työhön tuskin onnistuu vanhoilla konsteilla eli sosiaaliturvaa karsimalla tai jakamalla bonuksia muutamille harvoille. Vapaa-ajan imusta kannattaisi ottaa oppia.
Linnea Alho, tutkija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti