Sain hiljattain puhelun Suomessa töissä olleelta virolaiselta mieheltä, joka kertoi huonoista kokemuksista suomalaisella työmaalla. Hän oli raatanut kuukausia saamatta työehtosopimuksen mukaista palkkaa, puhumattakaan ylityökorvauksista. Kirjallista työsopimusta miehellä ei ollut eikä hän kuulunut ammattiliittoon. Hän valitti huonoa kohtelua työnantajalle, jonka tuloksena alkoi tulla uhkaavia tekstiviestejä. Mies ei keksinyt muuta kuin lopettaa työntekonsa ja palata laivalla Tallinnaan.
Tämän puhelinkeskustelun jälkeen minulle tuli mieleen Anna Kontulan kirja ”Näkymätön kylä. Siirtotyöläisten asemasta Suomessa.” Kirja kuvaa perusteellisesti, miten vierastyöläisellä ei ole käytännössä mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan Suomessa.
Suomi on sitoutunut työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen EU:n alueella. Mikään taho tuskin enää vastustaa, ei ainakaan julkisesti, että ulkomailta tullaan Suomeen töihin.
Mitä ay-liike vastustaa on kaksien työmarkkinoiden kehittyminen, sosiaalinen polkumyynti, ulkomaalaisten työehtojen rikkominen ja palkkasyrjintä. Ammattiyhdistysliikkeelle on tärkeää saada ulkomaalaisen työvoiman valvonta kuntoon ja varmistaa näin kaikille Suomessa työskenteleville Suomen työehtosopimusten mukainen palkka ja työehdot.
Hyvä näin. Valitettavan usein ulkomaalaisille työntekijöille, jotka ovat heikossa neuvotteluasemassa ja usein tietämättömiä omista oikeuksistaan, kuitenkin maksetaan pienempää palkkaa kuin suomalaiselle.
Työperäinen maahanmuutto tulee varmaan lisääntymään. Mikäli työmarkkinoiden kahtiajakautumisprosessi jatkuu, Suomeen saattaa syntyä kokonaan uusi luokka, kansallisuuteen ja etnisyyteen perustuva halpatyöluokka – vai onko se jo syntynyt?
Siitä voi seurata samanlaisia ilmiöitä kuin muissa Euroopan maissa, kuten ghettoutuminen, sosiaalisten ongelmien kasaantuminen ja rasismi, jotka vaikuttavat yhteiskuntarauhaan.
Pitäisikö ammattiyhdistysliikkeen suhtautua ulkomaalaisten järjestäytymättömien työntekijöiden asemaan aktiivisemmin kuin tähän asti ja pohtia uusia toimintamalleja, miten heidän oikeuksiaan voidaan puolustaa?
Anna Kontula väittää kirjassaan, että jos kasvava osa työntekijöistä jää ay-toiminnan ulkopuolella, vaarantuvat näiden ihmisten perusoikeudet. Tämä johtaa ajan myötä työelämän yleiseen rapautumiseen. Ulkomaalaisten työntekijöiden aseman parantaminen on myös kantaväestöön kuuluvien työntekijöiden ja ay-liikkeen etujen mukaista.
Kontula haastaakin ay-liikkeen uudistamaan toimintaperiaatteita. Pitäisikö ay-liikkeen nyt perusteellisesti arvioida, kuuluuko ammattiliittojen hoitaa myös järjestäytymättömien siirtotyöläisten asioita ja millä keinolla heidät saataisiin järjestäytymään.
Neuvontaa ja tiedotusta eri kielillä kannattaa suunnitella ja siitä on jo kokemustakin (esim. SAK:n Tallinnan infopiste 2002 - 2008). Yksi mahdollisuus on kehittää yhteistyötä eri maiden ay-liikkeiden välillä. Joillakin suomalaisilla liitoilla on jo sopimuksia mm. virolaisten sisarjärjestöjen kanssa niin jäsenyyden siirtymisestä kuin vierasjäsenyydestä, mikäli tullaan toiseen maahan töihin. On tärkeä, että Suomeen ei syntyisi vastakkainasettelua eikä välinpitämättömyyden ilmapiiriä.
Ay-liike on ollut solidaarisuuden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden asialla. Ihmisiä ei saa kohdella eikä arvottaa sen perusteella, mistä he ovat kotoisin, mikä on heidän kansalaisuutensa, äidinkielensä tai ihonvärinsä.
Eve Kyntäjä, maahanmuuttoasiantuntija
ANNA KONTULA (2010) Näkymätön kylä. Siirtotyöläisten asemasta Suomessa. Into Kustannus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti