Puuttuuko yhteiskuntatutkimuksen miesvaikuttajilta sukupuolinäkökulma kokonaan? Onko niin, että naisnäkökulman yliote sukupuolijärjestelmätutkimuksessa on johtanut siihen, että miesten työmarkkina-aseman olennainen heikentyminen on jäänyt katveeseen.
Työyhteiskunnan kriisin analyysi on 1970-luvulta alkaen ollut ohutta, koska suurimmassa osassa OECD-maita työyhteiskunnan sisäänpainuminen oli lähinnä miesvaltaisen palkkatyön (esim. teollisuuden, kaivostoiminnan ja rakentamisen) dramaattisesta tai vähittäisestä supistumisesta. Perinteisten teollisuusmaiden miesten töiden vähenemistä vauhdittivat teknologinen murros ja tuotannon siirtyminen muualle.
Naisten työllisyyden parantumisen ja miesten ansiomahdollisuuksien vähenemisen samanaikaisuuden ovat havainneet useat muutkin yhteiskunnallisen kehityksen tutkijat, mutta heidän tasapainoisempi ja monimutkaisempi analyysinsa on valitettavasti saanut vähemmän huomiota.
Itse toivottavasti liityn näiden tasapainoisempien analyytikkojen joukkoon ensi vuonna, kun Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuosikirjassa ilmestyy työyhteiskunnan rakennemuutoksien sukupuolivaikutuksia tarkasteleva artikkelini.
Työllisyyden rakennemuutos on niin raju, että työyhteiskunnan tulevaisuutta pohtivassa tutkimuksessa ja tulevassa yhteiskuntapolitiikassa tämä muutos on otettava aiempaa vakavammin huomioon. Esimerkiksi tiukan miesten työt – naisten työt jaon purkamisessa painopisteen tulisi siirtyä naisten saamisesta miesaloille siihen, että naisvaltaisille aloille hakeutuisi enemmän miehiä. Tämä on välttämätöntä, jos yhteiskuntapolitiikan tavoitteena on naisten ja miesten täystyöllisyys.
Tapio Bergholm, erikoistutkija
2 kommenttia:
Hyvä kommentti! Liittyy osin tähän: http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2010/aug/19/apprenticeship-unemployment-gender-gap
Anonyymin viittaamassa Guardianin artikkelissa Julian Margo esittää yhtenä ratkaisuna miesten (poikien) pärjäämiselle työelämässä hakeutumista entistä enemmän harjoittelu /oppipoika / oppisopimus (apprenticeship) -työsuhteisiin. Tämän ratkaisun toimivuudesta on saatu tutkimuksellista tietoa Englannissa. Mutta käsittääkseni sama malli on todettu toimivaksi myös Suomessa ja Saksassa, missä opiskelun ja työn vuorottelua on kokeiltu jo runsaasti. Onnistumisen kokemukset konkreettisessa työssä palkitsevat miehiä vahvemmin kuin pelkkä teoretisointi koulun penkillä. Resepti toiminee kuitenkin sukupuolesta riippumatta paremmin ammatillisen koulutuksen piirissä kuin korkea-asteella. Mutta ei se mahdotonta sielläkään ole, kun mielikuvitusta riittää. Harjoittelijan palkkakysymykset ym. ovatkin sitten asia erikseen.
Lähetä kommentti