Kalvosarja on helmikuulta 1997 ja se on otsikoitu ”SAK ja epätyyppiset työsuhteet”. Epätyyppisten työsuhteiden luettelon muodostavat osa-aikatyö, määräaikaiset, extraajat, lyhyet ”pätkätyöt”, vuokratyösuhteet, koti- ja etätyöt, ilman ”oikeaa” työsuhdetta olevat ja – bingo! – palkkatyön ja yrittäjyyden välimuodot. Kallinen on 13 vuotta sitten tunnistanut palkansaajuuden ja yrittäjyyden välimaastoon sijoittuvan työn teettämisen muodon ja siihen liittyvän työn tekijöiden suojattomuuden.
Nyttemmin tämä ryhmä on saanut nimekseen itsensä työllistäjät. Ryhmään kuuluu erilaisia toimeksiantoja ja moninaista ammatinharjoittamista. Itsensä työllistäminen läpäisee koko työmarkkinakentän.
Vuonna 1997 näin työllistyi 120 000 ihmistä. Kymmenen vuoden jaksolla vuodesta 1997 – 2007 määrä nousi 20 000 hengellä. Vuosina 2007 – 2009 tahti kiihtyi. Tällä kahden vuoden jaksolla kasvu oli hengästyttävät 20 000. Vuoden 2009 lukujen mukaan työsuhteen ulkopuolella työskenteli 160 000 ihmistä. Kuntakoolla mitattuna kaikki turkulaiset.
Itsensä työllistävien ammattikirjosta löytyy niin siivoojia, myyjiä, pysäköinninvalvojia, kiinteistönhoitajia, toimittajia, toimintaterapeutteja, autonkuljettajia, kielenkääntäjiä, fysioterapeutteja, metsänhoitajia, tutkijoita ja paljon muita. Koulutuksella ei siis ole niin väliä. Eniten työehtosopimisen turvan ulkopuolista työtä teetetään rakentamisessa, kaupassa ja muussa palvelutoiminnassa.
Osa toimeksiannoiksi järjestetystä työstä on työsuhteisiin liittyvien velvoitteiden kiertämistä, osa taas aidosti direktiovallasta vapaata työtä. Työsopimuslain vastaisuus tai vapaaehtoisuus ei kuitenkaan riitä yhteiskuntapoliittiseksi vastaukseksi ja lainsuojattoman tilan jatkamiseksi. Ne pikemminkin perustelevat itsensä työllistävien työn ja turvan ehtojen täsmentämistä.
Erityinen perustelu löytyy siitä, että tämän ryhmän tulot jäävät SAK:laisia palkansaajia vähäisemmäksi. Itsensä työllistävien suhteellinen köyhyysaste on 17 % – jälleen kuntakokomittarilla ilmaistuna: kaikki savonlinnalaiset. Kaikilla palkansaajilla vastaava luku on 5 %.
On selvää, että työntekijöiden etuja voi valvoa vain ajanmukaisin toimin ja tähän ei riitä muovikalvoista powerpoint -slaideihin siirtyminen. Työn teettämisen tapojen ryhmien tunnistamisesta on edettävä ryhmien yhdenvertaistamiseen. Itsensä työllistävien turvan ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tarpeet eivät poikkea palkkatyösuhteisista.
Muuttuneen työn teettämisen kentällä ensimmäinen askel kohti uutta turvausjärjestelmää olisi palkansaajien työttömyyskassojen jäsenyyden avaaminen itsensä työllistäjille. Mm. tätä PAM:n puheenjohtaja. Ann Selin ehdottaa Yksin sovittu -kirjan (Vastapaino 2010) artikkelissaan ”Samassa veneessä? Oikeudenmukaisuuden, turvallisuuden ja tuottavuuden hyvä kehä.”
Seuraavana askeleena ay-liikkeen on lähdettävä tähyämään sopijan roolia myös toimeksiannoissa työskenteleville.
Anu Suoranta, hankekoordinaattori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti