Osa-aikaiset, syrjään viskottavia?

Osa-aikatyöntekijöiden määrä on noussut vähittäiskaupassa sekä hotelli- ja ravintola-alalla aina 1990-luvun lamavuosista.

Vähittäiskaupassa työskenteli vuonna 2010 säännöllisesti yli 50 000 ihmistä osa-aikaisesti, hotelli- ja ravintola-alalla 23 000.

Kuntasektorilla kuukausipalkalla osa-aikaisesti työllistyi 58 000 ja lisäksi kunnat työllistivät noin 13 000 tuntipalkkaisesti. Kuntasektorilla osa-aikaisten työntekijöiden määrä on vuosina 2004 – 2010 lisääntynyt 3,4 %.

Osa-aikaisuuteen on toki monia syitä, mutta tarkastelemalla ammatteja, joissa osa-aikaisten määrä on suuri käy ilmi, että kyse on myös työnantajan työn teettämisen tavasta, ei työntekijän vapaasta valinnasta.

Esimerkiksi koulunkäyntiavustajilla yksistään työaika on useimmiten kokoaikatyön rajaa pienempi ja kaupan alalla on jatkuva jano lisätunteihin. Eikä syyttä, sillä 30 tuntia on enemmän kuin 25, vaikka molemmat ovat liian vähän toimeentuloon.

Karua kieltä osa-aikatyön tuottamasta palkkaköyhyydestä kertoo se, että vähittäiskaupassa myyjistä 45 % ja myymäläkassoista peräti 68 % teki työtä, jossa viikkotunteja oli alle 31 (v.2010).

Korkeintaan 30 tuntia työskentelevien keskiansio oli 984 euroa ja 30–34 tuntia työskentelevillä 1610 euroa kuukaudessa (v. 2009).

Luvut kertovat enemmän yritysten strategisista valinnoista, kuin työntekijöiden halusta elintason downshiftaamiseen vajailla työtunneilla. Osa-aikatyötä käytetään systemaattisesti.

Se mikä työelämän kokonaisuudessa näyttää satunnaistumisena on tarkemmalla katseella harkittua liiketoimintaoppia, joustojen tavoittelua työsuhdetyypin valinnalla sekä lainsäädännön rikkomista ja ohittamista.

Työtätekevien köyhyys on osa-aikatyötä tekevien arkea. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan rahan puutteesta, vaan myös laajemmin osa-aikatyötä tekevien sysäämisestä pois osallisuudesta.

 Osa-aikaisilla työntekijöillä on vähiten vaikutusmahdollisuuksia työssä. Tämä koskee mm. työnantajan maksamaa koulutusta ja tätä kautta mahdollisuutta suojautua työelämän epävarmuutta vastaan.

Kisaa ei pidä käydä paremmin voinnista eri työntekijäryhmien välillä, eikä kesken, mutta jo nyt on selvää, että osa-aikatyöntekijöiden edellä vaikutusmahdollisuuksissa ovat sekä pysyvää kokoaikaista työtä tekevät että myös määräaikaista työtä tekevät. (Ks. Nätti ym. teoksessa Valta ja toimijuus aikuiskasvatuksessa - Aikuiskasvatuksen 49. vuosikirja, 2011)

Työtä satunnaistetaan. Vastentahtoisen osa-aikatyön teettäminen ei ole sattumaa, vaan työnantajan valintaa. Tässä logiikassa yritystehokkuuden aiheuttamat toimeentulo-ongelmat sysätään sosiaaliturvajärjestelmän paikattaviksi. Työn satunnaistaminen, yrittäjäriskin siirtäminen työntekijöille huutaa työlainsäädäntöön kirjausta, jossa osa-aikatyön käytölle pitää löytyä perusteet.

Yritysten keskinäistä kilpailua puolestaan hillitsisi se, että osa-aikatyön käytölle määritettäisiin työpaikkakohtainen katto. Työrauhaa ja työhyvinvointia edistäisi taas se, että lisätyön tarjoamisvelvoitteen rikkomisesta ja ohittamisesta läimähtäisi tiukempia sanktioita.

Työmarkkinoilla heikoimman puolella asettuminen on sitä, ettei ketään viskota kertakäyttötuotteena syrjään.

Anu Suoranta, hankekoordinaattori