Ahneudesta on käyty julkista keskustelua jo joitain vuosia alkaen Mikael Liliuksen optio- ja muista palkkioista.
Tuolloin vuonna 2009 keskusteltiin siitä, miten valtio-omistajalta petti valvonta ja johdettavilta ainakin suhteellisuudentaju. Silloinen omistajaohjauksesta vastannut ministeri Häkämies lupasi selvityttää palkitsemisohjeet.
Tänä keväänä on kohistu Finnairin johdon saamista bonuksista. Finnair on – tai sen pitäisi olla – valtion omistajaohjauksessa. Mikään ei kuitenkaan näytä muuttuneen. Valtion omistamassa tappiota tekevässä yrityksessä voitiin maksaa johdolle ylimääräisiä bonuksia maksattamalla ne henkilöstön pussista, joko palkanalennuksilla tai talkootyöllä. Ahneutta, lyhytnäköisyyttä, jopa typeryyttä – monenlaisia ajatuksia on käynyt mielessä.
Finnairin tilanteessa tulisi pyrkiä rakentamaan yhteishenkeä ja saamaan koko henkilöstö aidosti mukaan yhtiön tulevaisuuden kehittämiseen. Se ei onnistu, jos toiset kahmivat epäoikeudenmukaisiksi koettuja etuuksia itselleen samalla kun toiset kuvittelevat pelastavansa yritystä tinkimällä omasta toimeentulostaan.
Henkilöstön tyrmistys bonusten tultua julkisuuteen oli useimmille itsestään selvä reaktio, mutta kuultiinpa julkisuudessa myös toisenlaisia puheenvuoroja. Esimerkiksi Nalle Wahlroosin mielestä ihminen ajattelee luonnostaan vain omaa etuaan ja tämä voitontavoittelu muodostuu lopulta kaikkien hyväksi. On vaikea ymmärtää, miten Finnairin johdon oman edun tavoittelu muodostuisi kenenkään muun tai edes johtamansa yrityksen hyväksi.
On helppo hyväksyä ylimääräinen palkkio hyvin tehdystä työstä. Etenkin, jos palkkion saaja on omilla toimillaan ja päätöksillään vaikuttanut positiiviseen tulokseen. Tästä ei kuitenkaan Finnairin johdon bonuksissa ollut kyse.
Pikemminkin kyse oli käänteisestä Robin Hood -ilmiöstä, jossa pienipalkkaisilta työntekijöiltä vietiin jo ennestään suuripalkkaisille johtajille vielä lisää. Jos tämä ei ole ahneutta, mitä se on.
Ahneutta on se, kun mikään ei riitä. Ahneus on itsekkyyttä ja röyhkeyttä. Ahneus Finnairilla kertoo myös suhteellisuudentajun puutteesta kun oltiin valmiita ottamaan itselle enemmän kuin kuuluu ja vielä toisen palkkapussista. Siellä varmasti tiedettiin, mitä tehtiin ja tiedostettiin myös sen olevan eettisesti väärin. Muutoin bonuksista olisi kerrottu avoimesti julkisuuteen niistä päätettäessä.
Matkustamohenkilökunta on Finnairin käyntikortti asiakkaisiin päin ja onneksi sen työmotivaatio on toistaiseksi kestänyt. Liittoon tulleen palautteen ja muun keskustelun perusteella lentoemännät ja stuertit kokevat kuitenkin vahvasti tulleensa petetyiksi.
Luottamus toimivaan johtoon on pahasti säröillä ja sen uudelleen rakentaminen vaatisi suuria muutoksia yhtiön toimintatavoissa. Hyvä aloite olisi ollut bonuksen saajilta palauttaa saamansa rahat ja näin osoittaa aitoa katumusta. Anteeksipyyntö vailla sisältöä on tyhjiä sanoja. Sano, mitä tarkoitat ja tarkoita, mitä sanot.
Wahlroosinkin ihailema Adam Smith tunnetaan vapaan kaupan ja markkinatalouden puolustajana. Päätänkin kirjoitukseni lainaukseen hänen tunnetuimmasta teoksestaan Kansojen varallisuus: ”Meikäläiset kauppiaat ja teollisuustyönantajat valittavat kovasti korkeiden palkkojen vahingollisia vaikutuksia… He vaikenevat omien ansioittensa turmiollisesta vaikutuksesta.” Voiko tuota enää suoremmin sanoa!
Hanne Siika-aho, järjestösihteeri
Kirjoittajan mielipiteet ovat puhtaasti henkilökohtaisia, eivät Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY:n
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti