Julkisen talouden kestävyysvajeen hoitaminen veroja korottamatta ja palveluja karsimatta on työurien pidentämistouhun ytimessä. Kiander totesi, että julkisen talouden kestävyyden kannalta korkea työllisyysaste on tärkeintä. Verotuloja tulee lisää ja sosiaalipuolen menot laskevat, kun työllisyys kasvaa. Korkea työllisyysaste tarkoittaa käytännössä myös suhteellisen pitkiä työuria.
Korkean työllisyysasteen saavuttamiseksi toki yksi osa-alue on se, että ikääntyneet olisivat työssä pidempään. Mutta talkoisiin kuuluu muun muassa myös Suomen kroonisen korkean työttömyyden selättäminen ja tuottavuusvaatimusten höllääminen ihmisten työelämästä syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Toki ymmärrän, että Vanhasen Ruka-avaus keväällä 2009 johdatti keskustelua lakisääteiseen eläke-ikään, ikääntyneisiin ja työuran pidentämiseen loppupäästä. Puhuminen työurien pidentämisestä työllisyysasteen nostamisen sijaan on joka tapauksessa silmänkääntötemppu, joilla elinkeinoelämä ja poliitikot pakenevat vastuutaan.
Työurien pidentäminen johdattaa ajatukset yksilöön, jonka velvoitteena on kilvoitella työelämän kentillä, jossa uutena lajina on kestävyys ja pitkänmatkanjuoksu. Aivan sama vaikka maaliviivan jälkeen kaatuisi saappaat jalassa.
Tämän viikon Hullu juttu -ohjelmassa toimittajat ”valmensivat” parin vuoden päästä eläkkeelle jäävää naista. Hän odotti innolla eläkepäiviä, eikä missään nimessä halunnut jäädä enää töihin.
Toimittajat aloittivat niin kutsutun eläkevalmennuksen. Naista peloteltiin vanhuuden vaivoilla, köyhyydellä ja yksinäisyydellä. Lopuksi kyseltiin, oletko nyt ihan varma, ettet sittenkin haluaisi jatkaa töissä. Ohjelma oli leikkimielinen ja kriittissävyinen.
Silti asetelma paljastaa, mihin työurien pidentämisen hokeminen johtaa. Jos työurien pidentämisen sijaan puhuttaisiin työllisyysasteen nostamisesta, tuskin käytäisiin kyselemässä Pihtiputaan mummolta, mitä aiot tehdä asian hyväksi.
Linnea Alho, tutkija
3 kommenttia:
Jos työuria ei saa pidentää, niin kuka sen maksaa? Kuka muu kuin nuoret?
Pitääkö kaikki sitten maksattaa nuorella sukupolvella - sitäkö SAK haluaa? En mä ainakaan siedä ajatusta siitä, että TEL-maksu nousisi jotain viis prossaa. Kun samaan aikaan vielä pitäisi estää ilmastonmuutos ja hoitaa vanhat mummot.
Mutta toki työllisyyttä pitäisi parantaa, mutta eihän se siinä tilanteessa, kun niitä eläkeläisiä on 600 000 enemmän niin kauheasti auta. Ja miten, eikö kaikkea ole nyt viimeiset parikymmentä vuottakin kokeiltu? Pitäisikö sitten laajentaa välityömarkkinoita tai jotain muuta tessin kiertoreittiä, jotta ihmiset joiden työn tuottavuus ei vaan minkään maailman aktivoinnilla nouse säälliselle tasolle, työllistyisivät? Mitä mieltä SAK on muuten tästä Paltamon mallista?
Päivän pohdinta onkin ollut käsitteissä muutenkin ja siinä kuinka kieli uusintaa asenteita. Sopii siis päivään.
En usko, että kaikkea on kokeiltu. Nuorina työkyvyttömyyseläkkeelle päätyviä mielenterveysongelmaisia ei tueta tai tarjota riittävää hoitoa, vaikka jokainen työkuntoiseksi kuntoutuva nostaa jo yleistä työllisyysastetta pienen, mutta merkittävän pykälän verran. Pääosin ihmiset ovat oman onnensa varassa ja on tuurista kiinni jaksatko vaatia itsellesi hoitoa ja tukitoimia ja löydät itsellesi sopivan väylän.
Moni uupuu työelämässä henkisesti ja fyysisesti kun koko ajan vaaditaan enemmän pienemmillä resursseilla. EK:n puheenjohtajan viimeisin neronleimaus lomien lyhentämisestä kuvaa hyvin sitä hegemoniaa, jossa työntekijöiden hyvinvoinnista veisataan viis ja vähennetään resursseista vielä vähän.
Mites niitä työuria pidennetään,kun työnantajat potkivat porukkaa pihalle.
Lähetä kommentti