Kirja oli monin tavoin mielenkiintoinen. Kertoihan se ammattikunnasta ja alasta, joka on kasvanut noiden sadan vuoden aikana nopeasti. Tämä terveydenhuollon laajentuminen on tuonut hyvinvointia ja pitkää ikää meille suomalaisille.
Lääkärit ovat olleet etuoikeutettu, hyvin järjestäytynyt ammattikunta, jonka elintaso suhteessa muihin palkansaajiin kehittyi heikosti. Tämä käy selvästi ilmi siitä tuskasta ja turhautumisesta, joka tihkuu satavuotishistorian sivuilta, kun pienituloisten ansiot kasvoivat suhteellisesti nopeammin kuin lääkäreillä. Tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että kotiapulaiset vaihtuivat jääkaappeihin, kun kotiapulaisten ansiot nousivat yli ylempään keskiluokkaan kuuluneiden lääkärien maksukyvyn.
Julkisten palveluiden kasvu ja kunta-alan palkkojen nousu johtivat siis siihen, että naisilla oli parempia työpaikkoja tarjolla kuin kotiapulaisen pestit.
Lääkäriliiton historia muistuttaa siitä, että tasa-arvon edistyessä kaikki eivät voi voittaa, vaikka kansantalous kasvoi nopeasti ja yleinen ansiotaso parani. Etuoikeutetussa asemassa olevien asema heikkeni ainakin suhteellisesti, kun Suomi siirtyi piikayhteiskunnasta tasa-arvoisemmin jakautuvien kunnallisten palveluiden maaksi.
Aarne Mattilan tutkimus (Kunnat työmarkkinapolitiikassa. Kunnallinen työmarkkinalaitos 1970-2000, Helsinki 2000, s. 168) vahvistaa sen, että 1970-luku oli palkkatasa-arvon vuosikymmen. Kuntien ylimmän ja alimman palkan ero kaventui 1970-luvulla 8-kertaisesta 4,5-kertaiseksi.
Kunnan työntekijäin ja viranhaltijain liiton (KTV) puheenjohtaja Pekka Salonen totesi jälkeenpäin, että siirtyminen valtakunnalliseen kunnalliseen sopimusjärjestelmään toi tuntuvia korotuksia pienten kuntien pienipalkkaisille ihmisille.
Lääkäriliiton historia ja Aarne Mattilan tutkimus toimivat sellaisen tutkimuksen kritiikkinä, jotka ovat kuvanneet 1960-luvun lopulla alkanutta tulopolitiikkaa vahvojen, etuoikeutettujen ryhmien keskinäisen keskinäisten etujen jakomekanismina. (Katso esim. Timo Kyntäjä: Tulopolitiikka Suomessa. Tulopoliittinen diskurssi ja instituutiot 1960-luvulta 1990-luvun kynnykselle, Gaudeamus, Helsinki 1993).
Tulkinta tulopolitiikasta työelämän hyväosaisten omien asemien säilyttämisen välineenä ei ainakaan 1970-luvun osalta pidä kutiansa, sillä lääkärien ohella useat hyvätuloiset olivat kauhuissaan tapahtuneesta tulojen tasauksesta.
Tapio Bergholm, erikoistutkija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti