Tunnetko hyvinvointisi parantuneen?

Sinusta pitäisi tuntua paremmalta, sillä hyvinvoinnin mittarina useimmiten käytetty bruttokansantuote kasvoi Suomessa viime vuonna henkilöä kohden 3,2 prosenttia. Hyvinvointi koostuu kuitenkin monista eri osatekijöistä, joita on tarkasteltava usealta eri kannalta. Hyvinvoinnin mittaamiseen ei riitä yksi tai välttämättä edes kaksi lukua. BKT ei ota huomioon esimerkiksi eriarvoisuutta lisäävää tuloerojen kasvua tai elämänlaatua.

Erilaisia hyvinvointimittareita on tutkittu ja kehitetty pitkään. Vuonna 2009 aiheesta valmistui Stiglitz-Sen-Fitoussi -komitean raportti, jota on käytetty pohjana mm. Sitran hyvinvointi-indikaattoreiden esiselvityksessä vuonna 2010. Sitran selvityksessä analysoitiin 16 eri mittaria, joista kehityskelpoisimmaksi todettiin Aidon kehityksen indikaattori GPI (Genuine Progress Indicator). Sen lähtökohtana ovat tulonjaolla painotetut yksityiset kulutusmenot sillä oletuksella, että tasainen tulonjako lisää yhteiskunnan hyvinvointia. GPI ottaa hyvin huomioon sekä ympäristö- että yhteiskunnalliset tekijät, mutta ei sisällä subjektiivista hyvinvointia tai onnellisuutta kuvaavia tekijöitä. Kun käytetään GPI mittaria, niin BKT:n tuottama kehityslinja osoittautuu kenties liian optimistiseksi.

Käytännönläheisempi mittari on OECD:n kehittämä Better Life Index. Indeksissä voi itse antaa painoja eri osa-alueille haluamallaan tavalla ja verrata tuloksia 34 eri maan kanssa. Jos kaikille tekijöille antaa saman painon, Suomi pääsee sijalle 9. Parhaiten Suomi pärjää koulutuksessa, mutta myös työn ja muun ajankäytön sekä osallistamisen, kuten äänestysaktiivisuuden -indikaattorit olivat melko korkealla. Hyviä pisteitä Suomi ei saa tulojen, varallisuuden tai terveyden osalta.

Indikaattoria kehitetään. Tulevaisuudessa tuloksia on mahdollista tarkastella sukupuolien ja ikäryhmien kesken. Better Life Index -mittarin kehittämiseen voi vaikuttaa ehdottamalla itselleen tärkeitä teemoja, jotka vielä puuttuvat aihealueista.

Hyvinvointimittareita on olemassa lukuisia. Mittareiden pohjalle on indikaattoreita, joiden hyviä ominaisuuksia ovat mm. tilastollinen luotettavuus, läpinäkyvyys, ajantasaisuus ja kansainvälinen vertailtavuus. Onko sitten olemassa mittaria, joka kuvaisi parhaiten kestävän kehityksen kolmea hyvinvoinnin pääulottuvuutta: taloudellisuus, sosiaalisuus ja ekologisuus? Kuten valtioneuvoston kanslian asettaman työryhmän raportissa (Bkt ja kestävä hyvinvointi 12/2011) todetaan, ei yhteen mittariin ole mahdollista sisällyttää kaikkia hyvinvoinnin määrittäviä tekijöitä. Hyvinvointi on kuitenkin aina jollain tasolla henkilökohtainen kokemus. Tärkeää on, että hyvinvoinnin kehitystä pystytään silti jo havainnoimaan ja mittaamaan hyvinvoinnin edellytyksiä luovilla indikaattoreilla. Näitä indikaattoreita yhdistämällä saadaan luultavasti rakennettua yksi tai useampi toimiva hyvinvointimittari, joita voidaan käyttää BKT:n rinnalla.

Keskustelu hyvinvointimittareiden osalta jatkuu. Tietoa on, mutta kehittämistä tarvitaan. Erityisesti subjektiivisten tekijöiden mittaaminen, laadullisten asioiden arvottaminen ja painotus sekä maakohtaiset erityispiirteet, kuten Suomen osalta esimerkiksi teknologisen kehityksen huomioiminen tuovat omat lisäpiirteensä mittariston kehittämiselle.

Tytti Jäppinen, tilastoasiantuntija