Onko ahneudella rajoja?

Olin heinäkuussa Suomi-areenan keskustelutilaisuudessa Porissa, jossa Jari Sarasvuo otti esille riistämisen tarpeen. Hän jotenkin näki niin, että riistämällä lapsia työvoimana, heille saadaan opetettua ”oikeaa” työeetosta ja samalla turvataan kansakunnan tulevaisuus. Tästä olin täysin eri mieltä, mutta siltä osin olen kyllä Jarin kanssa samaa mieltä, että mikäli riistäminen tehdään mahdolliseksi työpaikkoja – siis niitä riistotyöpaikkoja – kyllä syntyy. Tulee sekä uusia (riisto)työpaikkoja että nykyisiä kunniallisia työpaikkoja muutetaan riistotyöpaikoiksi. Sellaiseksi voidaan laskea työpaikat, joissa työntekijän vähimmäisoikeudet ovat alle normaalin ja kohtuulliseksi mielletyn rajan, eli esimerkiksi 3-4 euron tuntipalkat, vallitsee epävarmuus työaikojen osalta, työsuhteet ovat turvattomia jne.

Sattumalta olin leikannut talteen Helsingin Sanomien artikkelin 7.5.2011 joka otsikoitiin seuraavasti: ”Näillä käsillä tehdään iPad”. Siinä kerrotaan Kiinassa toimivasta Foxconn yrityksestä, joka valmistaa Applen tuotteita, mutta sen asiakkaita ovat myös Nokia, HP ja Motorola. Tietotekniikkaa valmistavat jättiyritykset siis. Kyseisen Foxconnin työolosuhteet ovat artikkelin perusteella karmeat. Työajat tehtaalla ovat jotain muuta kuin mitä voidaan pitää inhimillisinä (kuusi työpäivää viikossa, kymmenen tuntia päivässä). Työolosuhteet ovat kurjat ja työntekijöiden kohtelu sikamaista (esimerkiksi asennossa seisottamisrangaistuksia, häpäisemistä ja nöyryyttämistä). Palkka on noin 200 euroa kuussa, joka on kuitenkin siellä varsin hyvä palkka.

Miten Foxconn nyt liittyy kirjoitukseni otsikkoon? Artikkelissa Foxconnin toimitusjohtajan erityisavustaja sanoo: ”ja mitä Foxconnin työntekijöiden palkkoihin tulee, niin olemme kyllä valmiita niitä korottamaan entisestäänkin, jos vain länsimaiset kuluttajat ovat valmiita maksamaan tuotteista enemmän”. Hetkinen, jos työntekijän kuukausipalkka on pari sataa ja yksi I pad maksaa ainakin 500, niin yhden iPadin hinnalla maksetaan kahden ja puolen työntekijän kuukausipalkka. Kyseessä on kuitenkin massatuotanto, jossa ”tabletteja” valmistuu liukuhihnalta vinhaa vauhtia. Onko kiinalainen Foxconn sitten niin ahne ja pahantahtoinen, että se kiusaa pienillä palkoilla työntekijöitään? Ei välttämättä.

ETLA julkaisi viime vuonna kiinnostavan kirjan ”Missä arvo syntyy?”. Siinä on purettu Nokian N95 puhelin osiin ja tarkasteltu mitä sen valmistaminen maksaa ja minne puhelimen myynnistä saatavat rahat menevät. Tulos oli, että puhelimen verottomasta vähittäismyyntihinnasta 547 euroa, vain kaksi prosenttia (11 euroa) jäi laitteen valmistajalle, eli juuri edellämainitun Foxconnin kaltaisille firmoille. Nokian liikevoittoon meni 16 prosenttia (89 euroa). Toisin sanoen, Nokian omistajat keräsivät kahdeksan kertaa enemmän rahaa per puhelin kuin tehdas, joka itse asiassa puhelimen valmisti ja maksoi palkkoja työntekijöille. Lisäksi Nokian sisäisiin ”tukitoimintoihin” meni 169 euroa (31 prosenttia).

Puhelimen hinta 547 euroa on aivan älytön, kun kerran noin iso osa puhelimen hinnasta kulkeutui pelkästään voittoihin. Olisi mahdollista maksaa parempia palkkoja, korjata työolosuhteet ja laskea puhelimen hintaa, ja silti sijoittajat saisivat hyvää tuottoa. Tämä on puhtaasti tahdon asia, se olisi mahdollista. Mutta kun mikään ei riitä – ahneudella ei näemmä ole rajoja. No nyt Nokialla on aivan eri taloudellinen tilanne kuin vielä parisen vuotta sitten jolloin kirjaa tehtiin, mutta kirjoitukseni pointti säilyy. Mikäli riistäminen sallitaan, sitä myös tapahtuu. Riistäjiä on ollut aina ja luultavasti tulee myös aina olemaan. Kysymys kuuluukin, miten me tähän asiaan suhtaudumme?

Juha Antila, kehittämispäällikkö