Kyse on siis 15–21-vuotiaista nuorista, joten kokemukset työelämästä ovat monilla vielä vähäiset. Ettei nyt vaan media ollut tämänkin sopan lietsonut tyhjästä jauhamalla työelämän epävarmuudesta ja muista ikävistä asioista liikaa?
Jos työnantajia on uskominen, työelämän ongelmat yleensäkin ovat mediakupla ja itseään toistava myytti jolle ei ole mitään tilastollista pohjaa.
Onkohan näin?
Totta on, että esimerkiksi työolotutkimukset osoittavat, että työelämälle annetut arvosanonat ovat joiltain osin parantuneet ja monet pysyneet ennallaan. Ne ovat kuitenkin keskiarvoja. Silloin jää joko tahattomasti tai tietoisesti huomioimatta se – verratakseni työelämää nyt ihmiskehoon – että pää on tulessa ja jalat palelevat. Keskiarvolla mitaten olo on silloin ihan jees.
SAK:n jäsentutkimus ”Luottamus liikkeessä” kertoo osaltaan viestiä työelämän polarisaatiosta. Viimeisen 15 vuoden aikana SAK:n jäsenkentässä ihmisten tulevaisuuteen kohdistuvat huolet ovat voimistuneet. Toisaalta samaan aikaan niiden osuus, jotka eivät ole millään lailla huolissaan, on kasvanut liki puoleen jäsenistöstä.
Ihmisten huolet ovat vahvasti kytköksissä siihen, mitä ympärillä todellisuudessa tapahtuu. Se ei ole pelkkää mediakiehuntaa. Huoli omasta työllisyydestä on erityisesti pinnassa teollisuudessa työskentelevillä ja niillä, jotka tekivät jotakin muuta kuin vakituista ja kokoaikaista työtä. Huoli siitä, ettei selviydy työssä ja terveys pettää, koskettaa taas erityisesti naisia ja ikääntyneitä.
Sen sijaan optimistisempi suhtautuminen tulevaisuuteen on niillä ihmisillä, joilla on vakituinen työsuhde ja joiden työpaikalla johto arvostaa työntekijöitä. Työnantajien kannattaisikin kohdistaa katse median sijasta peiliin.
Se, että työelämässä ihmiset jaetaan voittajiin ja häviäjiin, heikentää myös voittajien hyvinvointia. Pelko putoamisesta ulottuu laajalle - niihinkin, jotka eivät ole työelämässä vielä ehtineet olla päivääkään.
Linnea Alho, tutkija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti