Kävimme firman johdon ja luottamusmiesten kanssa läpi ulkomaalaisomistuksen tuomia muutoksia työpaikalla.
Kieltämättä yllätyin, kun firman edustajat totesivat yhtenä merkittävänä muutoksena, että työturvallisuusasiat on pistetty kuntoon. Tarvitaanko meillä vuonojen miehiä kertomaan, mitä pitäisi tehdä?
Joskus kuulee vitsinomaisesti heitettynä, että meillä Suomessa kaikkea vahditaan byrokraattisella otteella ja vedetään kontrolli yli. Että kohta varmaan saunassakin pitää istua kypärä päässä.
Äkkiseltään voi ehkä siltä tuntua, että kaikkea valvotaan. Mutta missä sitten lienee vika, kun säädökset eivät oikein tuota toivottua tulosta? Mainitsemassani yrityksessä turvallisuusasioita ei enää hoideta byrokraattisena pakkopullana, vaan ne otetaan vakavasti. Asenne on muuttunut.
Vaikka elämästä ei Juicen sanojen mukaan selviäkään hengissä, niin ei sitä pitäisi joutua viettämään myöskään työn vammauttamana. Sanotaan, että se mikä ei tapa – vahvistaa. Eräs kirjailija väänsi toteamuksen ehkä todenperäisempään muotoon, se mikä ei tapa – vammauttaa.
Ennen kuin jatkat lukemista, arvaapa kuinka monta vakuutuslaitosten korvaamaa työpaikkatapaturmaa sattui viime vuonna Suomessa?
Vastaus: 103 000. Jos se jaetaan vuoden päivien lukumäärällä, niin joka ikinen päivä sattui 282 vakuutuslaitosten korvaamaa tapaturmaa työpaikoilla.
Tämän lisäksi viime vuonna sattui 18 500 tapaturmaa työmatkoilla. Kaiken kukkuraksi työtapaturmien määrä nousi 5 prosenttia edellisestä vuodesta. Ja näissä luvuissa eivät ole mitkään pikku haverit mukana.
Ei elämästä selviä hengissä, mutta pitäisi yrittää selvitä terveenä. Se on jokamiehen oikeus jos mikä.
Juha Antila, kehittämispäällikkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti