”Bussikuski pyysi siirtymään pois tieltä, pahoinpideltiin sairaalakuntoon”, ”Kuljettaja huomautti viinanjuonnista, hakattiin”, ”Konduktöörejä kolhitaan lähijunissa yhä raaemmin” ovat muutamia viime aikojen uutisotsikoita
Kuljettaja, konduktööri, kioskin myyjä, kassa… Yhä useamman asiakaspalvelutyössä olevan arkipäivän uhkana on väkivalta. Helmikuussa pääkaupunkiseudun bussinkuljettajat uhkasivat lakolla kiinnittääkseen huomiota vähenevään työturvallisuuteensa.
Luvassa on lisää vartioita ja turvavälineitä. Mutta riittääkö se? Muistuttaako tulevaisuuden kuljettajien töihin lähtö miinalaiva Pohjanmaan miehistön Afrikkaan lähtöä, vakavailmeiset miehet ja naiset täysissä aseissa ja huolissaan olevat omaiset lähtöä katsomassa?
Kuulun selvästi varttuneempaan kansanosaan, koska muistelen kaihoten, kuinka entisinä hyvinä aikoina ei tällaista juuri tapahtunut. Ja samalla ihmettelen, mikä tätä suomalaista yhteiskuntaa riivaa, kun työtään tekevien ihmisten kimppuun käydään ilman mitään järjellistä syytä. Miten voimme tällaista edes hyväksyä?
Ihmiskunnan menestyksen salaisuutena on ollut yhteistyö ja muiden huomioon ottaminen. Nyt pienemmällekin piltille opetetaan uuden ajan yksilökeskeinen henki - minä, minä, minä, nyt, heti, teen mitä tahdon, muista ihmisistä ei väliä. Olemme hyvää vauhtia kadottamassa kyvyn arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä, keskeisen avaimen hyvään ja väkivallattomaan käytökseen.
Sinä vanhempi, opettaja, päällikkö, työntekijä… Nyt on viimeinen hetki muuttaa kehityssuunta. Me, yhdessä.
Christina Karlsson, tietoasiantuntija
1 kommentti:
Hyvä toveri!
Lähdetään liikkeelle vähemmästä vakavampaan. Vartio on sotilaallinen joukkomuoto, jos tarkoitetaan vartijoita niin kieliasu on toisenlainen. Niitä ei saa pitää käynnissäolevassa joukkoliikenteessä, sinne pitää pyytää paikallispoliisilta lupa asettaa järjestyksenvalvojia.
Tai pitää ja pitää, se on ollut mahdollista vuodesta 2003 lähtien vaan laki ei ole muodostunut pakottavaksi minimiksi vaan tavoitetasoksi. Aivan kyllin moni saa tänäänkin koetella onneaan jossain asiakkaan vihojen, toimeksiantajan vastuuttomuuden ja työnantajan kostonuhan välissä.
Rohkenen epäillä kirjoittajan ajatusten syntyneen norsunluutornissa ja edustavan turvallisuusmielessä parhaimmillaan vuotta 1978 edeltävää tasoa. Eli joskus silloin, kun ihmiset vielä tunsivat toisensa ja saattoivat välittääkin jotain. Kasvatuksen tehoa en vähättele sinänsä, epäilenpä vain että tehoaako se enää toivotussa laajuudessa.
Pääkaupunkiseudun maanpinnalla kulkevassa joukkoliikenteessä, etenkin sen kumipyöräisessä osassa on kohta edessä linjavalinta. Valitettavasti sen merkittävän toimijan eli Helsingin bussiliikenteen reaktio ei vakuuta. Ei sen tj poliisia autoihinsa muusta syystä halua, kuin välttääkseen turvapalveluista johtuvan kustannustason nousun.
Halusimme eli emme, keskuudessamme ovat jo ne joihin ei tehoa kuin kipu/lamautuminen isoissa lihaksissa, luomikouristus, sitominen ja henkilöylivoima. Lisäksi ilmapiirin villiintyminen johtuu joukon keskellä olevasta rähinämoottorista, joka pitää vain tunnistaa ja poimia sieltä pois. Tämä ei ole kaunista, mutta ammattitaitoa vaativaa työtä kylläkin.
Joukkoliikenteen todellinen turvallisuus vaatii fyysisiä turvapalveluita, valvomo- ja johtokeskustoimintoja, hieman siviiliasuista rikostenpaljastamistoimintaa, johtamista niin yöllä kuin päivälläkin ja toimistopalveluita. Ilmaista tai edes halpaa se ei ole koskaan.
Kuinka sitten tämä on yhdistettävissä siihen, että pari kuljettajaa on korvaavassa työssä valistamassa lapsia ja nuoria? Tai siihen, että jos tämänkin tutkimustiimin jäsenille sanoo sanan vartija niin te ajattelette sitä puku päällä olevaa toimitalonne tambuurimajuria, joka oli viimeksi siellä käydessäni Turvatiimin miehiä? Tai jotain jolla on vielä vähemmän tekoa ns. kovan puolen turvallisuuden kanssa.
Ei hyvä. Ei hyvä ollenkaan. Ja tässä maassa ei edes sanomalehden artikkelitoimittaja ole vielä vääntänyt kolumnia siitä, kun vartija ei antanutkaan hänen tyttärensä kyykkyvirtsata vartioimansa arvorakennuksen pihalle. Sekä teki vielä kiinnioton ja käytti oikein käsirautojakin, mutta paikalletullut poliisi vain poisti tyttären paikalta kirjaamatta rikosilmoitusta.
Ei hyvä. Yhteiskunnallisista muutoksista johtuva asiakasaineksen vaikeutuminen, julkisyhteisön rahattomuus ja yhteistyöhaluttomuus sekä suuren yleisön moraalinen paniikki turvallisuustoimenpiteiden vaatiman puuttumisen tähden...On se hyvä, että tämä ei enää voi tapahtua minun työvuorollani enkä edes joudu käsittelemään sitä kirjoittamalla siitä.
Terveisin,
Jari Kähkönen
-jokasuhteessa täysin entinen mies-
Lähetä kommentti