Olen kuullut monen sanovan, ettei ole kiinnostunut politiikasta. Siis mistä? Äänestämisestä, puolueista vai vaikuttamisesta yhteisiin asioihin, jokapäiväiseen elämään, kuten opintotukeen, veroihin, eläkkeisiin, julkisiin palveluihin? Ne kaukaiset herra ja rouva kansanedustajat, jotka monen mielestä kääntävät takkinsa heti, kun eduskuntatalon ovet aukeavat, päättävät juuri meidän arkipäiväisistä asioista. Miksi siis jättäisit vaikuttamatta siihen, kuka sinun asioistasi päättää?
Äänestäminen antaa oikeuden jupista, kuinka kansanedustajat taas tekivät huonon päätöksen. Joskus kuitenkin jokunen onnistuukin. Jos et äänestä, älä valita. Protesti ei ole äänestämättä jättäminen, sillä ei voita mitään. Koska jotkut edustajat eduskuntaan kuitenkin valitaan, mieluummin ainakin annan oman ääneni jollekin mieleiselle ehdokkaalle, jonka kykyihin uskon.
Äänestämällä voit vaikuttaa myös työelämän asioihin. Siihen, että työntekijöitä kohdeltaisiin tasa-arvoisesti riippumatta siitä, oletko määräaikainen, osa-aikainen tai vakituinen kokoaikainen työntekijä. Tai siihen, että pystyisit paremmin sovittamaan työnteon elämäntilanteesi mukaan ja pääsisit mahdollisen työttömyyden uhatessa takaisin työelämään mahdollisimman pian. Näiden asioiden puolesta kampanjoi myös SAK, sillä työllisyyteen ja työelämään liittyvät haasteet ovat tulevan hallituskauden keskeisimpiä kysymyksiä.
Oman ehdokkaan löytäminen voi olla haastavaa. Millä perusteella minä sitten äänestän? On löydyttävä joku omia arvojani edustava, hyvä ja osaava tyyppi, ehkä omanikäinen, omasta kaupungista. Valitsen ensin puolueen ja sitten ehdokkaan, toisia taas kiinnostaa enemmän pelkkä ehdokas. Jotkut antavat äänensä vain puolueelle spekuloidessaan, että tietty ehdokas pääsee kuitenkin läpi.
Huolestuttavaa on kuitenkin se, että varsinkin eduskuntavaaleihin osallistuminen on hiipunut. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa naisten äänestysprosentti oli 69,9 ja miesten vain 65,8. Suurin innostus vaaleja kohtaan ilmenee presidentinvaaleissa (vuonna 2006 äänestysprosentti oli 77,2), lievemmin kunnallisvaaleissa: 61,2 % vuonna 2008 ja vähiten eduskuntavaaleissa: 40,3 % vuonna 2009.
Miten äänestysinnokkuutta voisi nostaa? Yksi vaihtoehto olisi saada vihdoin aikaan toimiva nettiäänestys. Ainakin nuorten mielestä se lisäisi heidän innokkuuttaan äänestämistä kohtaan. Esimerkiksi Virossa juuri maaliskuun alussa olleissa vaaleissa äänestettiin nyt viidettä kertaa sähköisesti ja kasvavalla menestyksellä: ennakkoäänestyksessä jopa 15,4 prosenttia äänistä annettiin joko kännykällä tai netissä. Tämä on varmasti tulevaisuudessa mahdollista myös Suomessa, mutta siihen asti perinteinen äänestystapa on voimissaan.
Varsinaisessa vaalipäivässä on aina ollut jotakin erilaista, jotain jännää. Tuo sama tunne on säilynyt lapsuudesta vielä tähän päivään asti. Ja taas sama kaava toistuu. Kävelen varmana äänestyspaikalle, varmistan kopissa vielä monta kertaa, ettei vaan tule vahingossa väärä numero lappuun ja huojennun, kun äänestyslipuke on pudotettu laatikkoon. Siitä tulee melko juhlallinen olo.
Tytti Jäppinen, tilastoasiantuntija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti