Serkkuni poika pääsi keväällä koulusta yhdeksänneltä luokalta ja perheellä riitti jännitystä, miten pojan jatkossa käy. Koulu ei kundille maistunut ja englantia lukuun ottamatta arvosanat olivat sieltä asteikon alapäästä.Niinhän siinä sitten kävi, ettei mikään oppilaitos kelpuuttanut häntä opiskelijaksi. Nettisurffailu ja Playstationin pelit ovat nuoren miehen eväät elämään, tältä ainakin vaikuttaa.
Vanhemmat ovat huolissaan, sillä poika pitäisi saada johonkin kouluun tai vähintäänkin töihin, mutta kun kukaan ei huoli. Poika itse on ihmeissään, kun tuntuu olevan kuin hukkapala rakennustyömaalla.
Yhteiskunnan normipaineet ovat voimistuneet siten, että kaikkien nuorten odotetaan hakeutuvan aktiivisesti koulutukseen, vaikkei koulutuspaikkoja olisikaan tarjolla. Opiskeluaikoja halutaan lyhentää ja sitä kautta paineistaa opiskeluja, jotta siirtymä työmarkkinoille tapahtuisi nopeammin.
Työttömiksi jääneiden odotetaan hakeutuvan nopeasti takaisin töihin ja varttuneiden odotetaan pysyvän työelämässä niin pitkään kuin heidän terveydentilansa ja työkuntonsa vain suinkin antaa myöden. Ihmisille asetetaan lisää vastuuta myös sellaisista asioista, jotka ovat heistä riippumattomia.
Milloin aloimme luistaa yhteisvastuusta ja siirtyä yksilöiden syyllistämiseen? Huonosta koulumenestyksestä syytetään oppilasta, työttömyydestä työntekijää, terveyden horjumisesta huonoja elintapoja jne.
Totta kai ihmisillä on vastuu itsestään ja valinnoistaan, mutta jos et kelpaa niin sitten et. Tai jos sinusta riippumatta tapahtuu ikäviä asioita, tai jopa henkilökohtainen tragedia, niin eikö silloin pitäisi olla myös kollektiivista vastuuta ja välittämistä heikompiosaisista?
Esimerkiksi nuorisotyöttömyys on valtavan korkealla tasolla; noin joka neljäs työmarkkinoilla olevista nuorista on työtön eli ilman koulutus- tai työpaikkaa. Samaan aikaan ikäihmisiä vaaditaan työskentelemään pidempään vaikka paikat olisivat kuluneet ja olo kaikkensa antanut.
Tasan eivät käy onnen lahjat, eivätkä muutkaan resurssit. Onko tässä mitään järkeä, onko Suomella tähän varaa?
2 kommenttia:
Nuorten, ihan kohtuullisestikin koulumenestyneiden, jääminen ilman opiskelupaikkaa on paha ongelma. Paljon riippuu miten kunnassa asiaan tartutaan, esim. Järvenpäässä valtavasta ilman jatkopaikkaa olevista nuorista kaikki pääsivät lopulta jonnekin opetus+nuorisopalveluiden aktiivisen avun tuella.
Järkeähän tässä ei kaikkinensa ole ja onpa tuo työelämä valtavasti muuttunut sitten niitten päivien, jolloin itse astuin työelämään. Silloin oli joukossa vielä vajaatyökykyisiäkin ja vanhempien kavereiden hitaampi askellus otettiin huomioon. Ei enää.
Kysyä tietty sopii, olemmeko olleet myös itse vaikuttamassa asioiden muuttumiseen nykyisen kaltaiseksi? Tarkoitan kaikentyyppisiä tulospalkkioita ja tuottavuusohjelmia, jotka työvauhtia ovat kiristäneet.
Noh, nyt kuitenkin nuorten työttömyys harmittaa lujasti ja erikseen.
Lähetä kommentti