tag:blogger.com,1999:blog-34006976912804971392024-03-13T17:51:56.423+02:00Uusi kulmaTutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.comBlogger92125tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-84975847286032547572012-08-10T12:50:00.000+03:002012-08-10T12:51:50.806+03:00Lakkoon maanantaina?Mitä vikaa maanantaissa? <br />
<br />
Erikoistutkija Tapio Bergholm Aristoteleen kantapäässä<br />
<br />
<a href="http://yle.fi/radio1/kulttuuri/aristoteleen_kantapaa/ohjelmat/pasi_heikura_mita_vikaa_on_maanantaissa_36505.html">http://yle.fi/radio1/kulttuuri/aristoteleen_kantapaa/ohjelmat/pasi_heikura_mita_vikaa_on_maanantaissa_36505.html</a><br />
<br />
Lakkoilusta Suomessa vuosina 1971-1990 Tapio Bergholm ja Paul Jonker: Farewell to the communist strike hypothesis? – The diversity of striking in Finland between 1971-1990.<br />
<a href="http://iassc-mshdijon.in2p3.fr/spip.php?article27&lang=en">http://iassc-mshdijon.in2p3.fr/spip.php?article27&lang=en</a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-42998460317454957542012-06-04T07:19:00.002+03:002012-06-04T07:19:31.633+03:00UUSI KULMA ON MUUTTANUTSAK:n nettiuudistuksen myötä Uuden kulman blogikirjoitukset löytyvät nyt osoitteesta<br />
<br />
<a href="http://www.sak.fi/ajankohtaista/blogit/uusi-kulma">http://www.sak.fi/ajankohtaista/blogit/uusi-kulma</a>Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-90615523849208880032012-05-15T08:23:00.001+03:002012-05-15T08:23:45.985+03:00Tästä ikuisuuteen vai silloin tällöin tarvittaessa?<br />
Miten saadaan järjestäytymisaste nousuun? Miten huolehditaan siitä, että työntekijät ymmärtävät järjestäytymisen merkityksen ja jäsenyyden arvon? Miten varmistetaan, että SAK:lainen ay-liike on vastaisuudessakin miljoonajäseninen vaikuttaja suomalaisessa yhteiskunnassa?<br />
<br />
Relevantteja, ajankohtaisia ja perusteltuja kysymyksiä, joihin on syytäkin etsiä vastauksia –SAK:n edustajakokouslinjausten mukaisesti – yhteistyössä SAK:laisen perheen kesken. <br />
<br />
Järjestäytymisen ja jäsenhankintatoimien lisäksi SAK:laisella ay-liikkeellä on toinenkin haaste, jonka ratkaiseminen on vielä järjestäytymisen varmistamistakin kryptisempi. Miten varmistamme, että SAK:lainen ay-liike on vastaisuudessakin vahva, vaikuttava ja uskottava toimija? <br />
<br />
Ay-liikkeen vahvuus ja vaikutusvalta perustuu jäsenistöön. Liikkeen palveluksessa on lukuisia huippuasiantuntijoita, mutta heidänkin asemansa neuvotteluissa perustuu korkeaan järjestäytymisasteeseen ja vahvaan, osallistuvaan jäsenistöön. <br />
<br />
Neuvottelupöydässä ei istu yksin Lauri Lyly, vaan hänellä on takanaan miljoona jäsentä, joilla on valmius ja halu tarvittaessa nousta barrikadille yhteisen asian puolesta. Joku voisi kutsua sitä myös pelotteeksi. Kysymys kuuluu – onko jäsenistö valmis nousemaan yhteiseen rintamaan, onko jäsenistö valmis toimimaan yhteisen päämäärän puolesta? <br />
<br />
Suomalaiset ovat edelleen valmiita osallistumaan, jos asia tulee riittävän lähelle, jos toimintakanavat ovat helposti hyödynnettävissä ja jos viesti on tarpeeksi selkeä. Tästä erinomaisena osoituksena on muutaman vuoden takainen mielenilmauksen vyöry, minkä silloinen pääministeri Vanhanen sai aikaan ilmoituksella nostaa eläkeiän alarajaa. <br />
<br />
Missä sitten on ongelma?<br />
<br />
SAK:lainen ay-liike on perustettu yli 100 vuotta sitten. Sen toimintatavat kumpuavat vuosikymmenien takaa, ajasta, jolloin liikkeen toimintaan lähdettiin mukaan arvosidonnaisesta eetoksesta käsin. <br />
<br />
Toimintaorganisaatio ammattiosastoissa ja paikallisjärjestöissä on erittäin hierarkkinen, muodollinen, ylhäältä alas johdettu, perinteitä ja arvosidonnaisuutta arvostava. SAK:laisen liikkeen toimintaan pitäisi perinteen mukaisesti tulla mukaan lähes elämänmittaiseksi ajaksi huolehtimaan toisten asioista. <br />
<br />
Systeemiteoreettisesti asiaa tarkasteltuna SAK:laisen ay-liikkeen toimintaorganisaatio on malliesimerkki vanhan liikkeen suljetusta systeemistä, jossa kohtuullisen pieni joukko hoitaa asioita. Toimijat ovat toisilleen hyvin tuttuja, arvot ovat toimijoille yhteisiä, asioita hoidetaan totutulla, turvallisella ja muodollisella tavalla. Systeemin sisällä on hyvä ja helppo olla, mutta samalla kaikki ulkoapäin tuleva uusi ajattelutapa koetaan uhaksi, joka voi murtaa turvallisen muurin sen ympärillä. <br />
<br />
Tässä on ongelman ydin.<br />
<br />
SAK:laisen liikkeen tavoitteet puhuttelevat 2010-luvun Suomessa työntekijöitä, mutta tavat ja rakenteet, missä niitä toteutetaan, eivät. <br />
<br />
Vanhojen liikkeiden, perinteisten järjestöjen toimintaa johtaa viimeinen ns. järjestösukupolvi, jolle edellä kuvattu toimintaympäristö ja –tavat ovat luontevia. Tilalle kasvava projektisukupolvi ei tunne näitä toimintatapoja omakseen, mutta ei myöskään löydä toimintatilaa vanhojen liikkeiden sisältä niin kauan, kuin järjestösukupolvi ei näe muutokselle tarvetta. <br />
<br />
Paradoksia lisää se tosiasia, että lähes jokaisessa paikallisyhdistyksessä ihmetellään, miksi nuoria on niin vaikea saada toimintaan mukaan? <br />
<br />
Pitäisikö siis kaikki vanha heittä roskalavalle? –Ei. Pitäisikö arvot polttaa takkauunissa? –Ei. Pitäisikö ay-liikkeen perinteet upottaa merenpohjaan? –Ei. Onko SAK lakkauttamassa paikallisjärjestönsä? -Ei.<br />
<br />
Mutta, jotta turvaamme myös jatkossa sen, että SAK:laisessa liikkeessä on aktiivisia jäseniä, on meidän välttämätöntä uudistaa ja avata omia rakenteitamme ja tapojamme. <br />
<br />
Nuoret sukupolvet eivät sitoudu vuosikymmeniksi rakenteisiin, hallinnolliset muodollisuudet (niin välttämättömiä kuin ne yhdistyslain näkökulmasta ovatkin) ei kiinnosta – sitä vastoin nuoret ovat alttiita ja valmiita ottamaan osaa konkreettiseen toimintaan tärkeiden ja koskettavien asioiden puolesta. <br />
<br />
Vääräleuat sanovat, että nuoret sukupolvet tulevat poimimaan rusinat pullasta, elävät narikkayhteiskunnassa, jossa voi piipahtaa siellä, missä kulloinkin hyvältä ja mielenkiintoiselta tuntuu. Entä sitten? <br />
<br />
Jos asia on näin, eikö SAK:laisen ay-liikkeen pitäisi muuttaa itseään sellaiseksi, että nuorten takki heilahtaisi yhä useammin sen narikkaan? Facebook-aikakaudella myös viestintä on muuttanut merkitystään. Enää ei kokoonnuta ammattiosaston kuukausikokoukseen kuulemaan viimeisimpiä uutisia ay-rintamalta; tieto leviää salamana nettisukupolven keskuudessa.<br />
<br />
Tämä ei kuitenkaan riitä. Nuoret myös edellyttävät, että heitä aidosti kuullaan, että heillä on oikeasti mahdollisuus ottaa kantaa ja kertoa mielipiteensä. Tarvitsemme siis aitoja, kaksisuuntaisia kanavia jäsenistön ja ”palkkakoneiston” välille vahvistaaksemme uusien sukupolvien sitoutumista liikkeeseen. <br />
<br />
Tarvitsemme sukupolvien välistä siltaa. Siltaa, joka yhdistää perinteet ja perinteiden vaalijat uusiin toimintamuotoihin ja osallistumisidentiteetteihin. Molemmat osallistujatyypit ovat yhtä tärkeitä ja kun he löytävät ja tunnustavat toisensa, ay-liike voi todeta olevansa yhä edelleen kansanliike, joka on vahva, vaikuttava ja uskottava toimija. Tähän haasteeseen meidän on tartuttava yhdessä.<br />
<br />
<em>Eija Harjula, järjestöpäällikkö</em><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-34271524737303535872012-05-03T08:09:00.000+03:002012-05-03T08:09:44.187+03:00Työpaikan tyhmät, hitaat ja typerät?<br />
Mitä eroa on työpaikan työntekijällä, jonka näkö on heikentynyt ja työntekijällä, jolla on oppimisvaikeuksia? <br />
<br />
Toisen ongelma tunnistetaan ja siihen tarvittavaa apuvälinettä, silmälaseja, pidetään luonnollisena asiana. Toisen ongelma taas jää todennäköisesti tunnistamatta ja johtaa moninaisiin vaikeuksiin työssä selviytymisessä. <br />
<br />
Kuitenkin kyse on molempien kohdalla ominaisuudesta, jota voidaan helpottaa apuvälineillä ja muilla työpaikan järjestelyillä.<br />
<br />
On olemassa erilaisia arvioita, kuinka monella SAKlaisista työntekijöistä on tunnistamattomia oppimisvaikeuksia. Liioittelua tuskin on sanoa, että niitä on noin neljänneksellä.<br />
<br />
SAKlaisilla on todennäköisesti muita työntekijäryhmiä enemmän vaikeuksia oppimisessa. Vaikeudet ovat jääneet kouluaikana tunnistamatta ja johtaneet vähäiseen koulutukseen.<br />
<br />
Oppimisvaikeuksia ovat esimerkiksi vaikeus lukea, oppia matematiikkaa, muistiongelmat, hahmottamisvaikeudet tai keskittymisen vaikeudet. Olivat nämä vaikeudet minkälaisia tahansa, ne tekevät työstä suoriutumisen ja työssä etenemisen vaikeaksi.<br />
<br />
Työntekijät, joilla on oppimisvaikeuksia, leimautuvat usein työpaikalla tyhmiksi ja hitaiksi. He syrjäytyvät työyhteisöistä ja joutuvat kiusaamisen kohteeksi. <br />
<br />
Tunnistamaton oppimisvaikeus johtaa itsetunnon romahtamiseen. Työstä selviytymisestä ja ongelmien peittelystä tulee jokapäiväinen piina, joka vie kaikki voimat. Työn imua on vaikea tuntea ja työssä jaksamisesta on turha puhua.<br />
<br />
Jo koulussa näille ihmisille oppimiskokemus on merkinnyt virheiden metsästystä, joka on saanut pelkäämään pienintäkin epäonnistumista. Opettajan leimakirves on heilunut ja tavallisesta pojasta tai tytöstä on tullut se luuseri, josta ei koskaan tule mitään. <br />
<br />
Sama jatkuu työelämässä. Ihminen itsekin uskoo olevansa tyhmä ja taitamaton, vetäytyy kuoreensa ja yrittää jotenkin selvitä jokapäiväisistä tehtävistä. Uskallusta tavoitella uusia vaativampia työtehtäviä ei ole. Usein myös oma henkilökohtainen, työn ulkopuolinen elämä, kärsii ja ongelmat kasaantuvat.<br />
<br />
Kyse on kuitenkin aivan normaaliälyisistä ihmisistä, joiden yhtenä ominaisuutena vain on jonkintasoinen oppimisvaikeus. Niin kuin jonkun toisen ominaisuutena on huono näkökyky tai huono kuulo. <br />
<br />
Usein on vielä niin, että oppimisvaikeuksinen korvaa osaamisen puutteet tavallista paremmilla käytännön taidoilla. Vaikka käyttöohjeen lukeminen ei onnistukaan, koneen ”sielun” ymmärtäminen sen sijaan on huippuluokkaa.<br />
<br />
<strong>Kyse on yhdenvertaisuudesta!</strong><br />
<br />
Tunnistamaton oppimisvaikeus on usein työssä etenemisen este, vaikka työn henkilökohtaistamisella ja mukauttamisella tämä olisi täysin mahdollista. Muuttuvassa työelämässä useimmat meistä joutuvat työuransa aikana vaihtamaan tehtäviä ja omaksumaan uusia asioita. Oppimisvaikeuksiselle tämä merkitsee muita useammin rattailta putoamista ja pitkäaikaistyöttömyyttä.<br />
<br />
Olisikin kehitettävä sopivia menetelmiä oppimisvaikeuksien tunnistamiseen työpaikoilla. Niin työnantajien kuin luottamushenkilöidenkin kykyä tunnistaa ongelmia on lisättävä ja työpaikoilla on sovittava tarvittavista työnantajaa velvoittavista toimenpiteistä ja hankittavista apuvälineistä. <br />
<br />
Tällä voidaan merkittävästi parantaa työviihtyvyyttä ja pidentää työuria. Samalla parannetaan myös oppimisvaikeuksisen työntekijän kaikinpuolista elämänhallintaa ja kuvaa omasta itsestä työyhteisön jäsenenä. <br />
<br />
Oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan uutta näkemystä paitsi työnantajilta myös ammattiliitoilta. Mitä merkitsee oppimisvaikeuksisten edunvalvonta, millä turvaamme ammattiliiton tuen myös heille?<br />
<br />
<em>Merja Lehmussaari, koulutusasiantuntija</em><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-88549313656035261752012-04-24T12:29:00.002+03:002012-04-24T12:32:10.055+03:00Työmiesten työsuojelu ei ole kohdallaan<br />
Meillä on kaikki asiat työsuojelussa paremmin kuin muualla – vai onko?<br />
<br />
Olen huolestunut työntekijöiden suojelusta. Taas kerran sain lukea Tapaturmavakuutuslaiton liiton TVL:n tilastoista, että tapaturmien taajuudet ovat nousseet edelliseen vuoteen verrattuna 8 %.<br />
<br />
Tyypillinen tapaturman uhri on SAK:laisella alalla työskentelevä mies. Näitä korvattuja työpaikkatapaturmia sattuu vuosittain yli <br />
110 000, joista lähes 10 000 johtaa yli kuukauden sairauslomaan. Liian moni kuolee tai vammautuu pysyvästi.<br />
<br />
ILO:n tutkimusten mukaan Suomessa kuolee vuosittain lähes<br />
2 000 ihmistä erilaisiin työperäisiin sairauksiin ja tapaturmiin. Hyvin suuri osa aiheutuu kemikaaleille altistumisesta. Vakuutuslaitokset maksavat suoria korvauksia työssä sattuvista tapaturmista ja työperäisistä sairauksista yli 600 miljoonaa euroa vuodessa. <br />
<br />
Ihmettelen, ettei kukaan nosta asiaa keskusteluihin, kun erilaisissa kokoonpanoissa neuvotellaan työurien pidentämisestä. Valitettavasti paras työpaikkatapaturmia vähentävä toimenpide on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ollut lama. Jos ei tehdä töitä, ei satu myöskään tapaturmia. <br />
<br />
Näyttää siltä, että monilla tahoilla ajatellaan työsuojeluun panostaminen olevan vanhanaikaista. Suomessa korostetaan ennalta ehkäisyssä yksilön omaa asennetta riskin ottoon työturvallisuudessa ja erityisesti työkyvyn ylläpidossa. Sanotaan, että kysymys on asenteesta. <br />
<br />
Mitä sillä ”asenteella” oikeastaan tarkoitetaan, ymmärtää harva. Se on helppo tekosyy. Psykologina voin sanoa, että ns. ”asenteeseen” vaikuttaminen on maailman vaikeimpia asioita. <br />
<br />
Suomessa sovittiin vuonna 2004 uusi toimintatapa työsuojelussa ja alettiin kouluttaa työntekijöitä erityisesti teollisuuden työpaikoilla. Silloin syntyi ns. työturvallisuuskortti. Olin itse hyvin läheisesti mukana toimintamallin luomisessa.<br />
<br />
Työturvallisuuskortti on jo muistaakseni lähes miljoonan työntekijän taskussa. Olin alusta alkaen hyvin skeptinen kortin vaikuttavuudesta tapaturmien torjuntaan, jos työpaikan työsuojeluasiat eivät ole työnantajan hallinnassa.<br />
<br />
Työturvallisuuskortin vaikuttavuus on tällä hetkellä vain oletusten varassa. Olin aikanaan sitä mieltä, että mikään työntekijöiltä vaadittu kortti ei toimi, jos työpaikan vastuullisilla ei ole vastaavaa osaamista. Työturvallisuuskortti toimii vain yhtenä palikkana koko työpaikan työturvallisuuden osaamisessa. Sama voidaan mielestäni olettaa nyt käyttöön otetun työhyvinvointikortin osalta.<br />
<br />
Sosiaali- ja terveysministeriön uusimmassa työsuojelustrategiassa yksi numeerinen tavoite on työtapaturmien taajuuksien vähentäminen vuoteen 2020 mennessä 25 %. Ministeriön aikaisempi tavoite oli 40 %. Sarkastisesti sanottuna on hyvä, että tavoitetta on siirretty realistisempaa suuntaan. Mutta jos mitään uutta ei tapahdu, olemme vuonna 2020 tuskin lähelläkään tavoitetta. <br />
<br />
Työskentelin ennen Suomeen tuloani 80-luvulla ja 90-luvun alussa työsuojelukonsulttina Saksassa. Useamman kerran sain konsulttina hyviä toimeksiantoja vain pelkästään siitä syystä, että olin suomalainen. Kilpailutuksessa voitin jopa vuosikausia hyvää tulosta tehneitä miespuolisia työpsykologian osaajia. Vitsi oli, että en ollut työskennellyt Suomessa päivääkään. Pidin asiaa omalta osaltani tietysti hyvänä, mutta minussa heräsi uteliaisuus, mitä Suomessa on toisin kuin muualla.<br />
<br />
Suomalaisella työsuojelulla oli tosi kova maine ja jotkut ovat samaa mieltä vielä tänään. Viimeksi pari viikkoa sitten luin kannanoton, jonka mukaan Suomen työterveyshuolto ja työsuojelu on maailman huippua. Mielestäni tämä on tosi epärealistista. Asialle ei löydy mitään tilastollisia perusteita. <br />
<br />
Uteliaana ihmisenä olen yrittänyt löytää selitystä, miksi Suomessa työpaikkatapaturmia ei saada hallintaan. Erittäin hyvänä taustana pidän Pauli Kettusen julkaisua ”Suojelu, suoritus, subjekti - Työsuojelu teollistuvan Suomen yhteiskunnallisissa ajattelu- ja toimintatavassa”.<br />
<br />
Totta on, että verrattuna 80-lukuun kehitystä on tapahtunut, mutta tämä ei minulle riitä. Kansainvälisessä vertailussa yrityskohtaisesti suomalaiset yritykset ovat pohjasakkaa. Eräs tutkimus tarkasteli valtion tietyöhankkeiden tapaturmia pohjoismaissa. Suomessa tapaturmaluvut olivat esimerkiksi Tanskaan verrattuna kymmenkertaisesti. Missä vaiheessa Suomi on pudonnut puusta ja työsuojelu eli työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden vaalimisesta on tullut sivuseikka.<br />
<br />
Minusta tuottavuudesta on tullut uusi mantra, jonka varjoon hukkuu työn teettäminen terveellisesti ja turvallisesti. Eikö työsuojelusta huolehtiminen tulisi olla päähuomion kohteena nyt, kun työn teettämisen muodot ovat muuttuneet riskialttiimmiksi. Tästä osoituksena ovat TVL:n uusimmat tilastot, joissa eniten nousua työtapaturmissa on siivousalalla ja vuokratyössä.<br />
<br />
EU:n puitedirektiivi työsuojelusta edellyttää, että kansallisella tasolla varmistetaan työsuojeluosaaminen. Olen kysynyt tätä asiaa useamman kerran ministeriön tasolla. Ensimmäiseksi sain vastaukseksi, että asia on diilattu EU:hun liittymisen yhteydessä - jäi avoimeksi siis ketkä, oletan siis työmarkkinaosapuolet. <br />
<br />
Myöhemmin kysyttäessä minulle sanottiin, että jos SAK asiaa vaatii, niin työsuojeluvaltuutettujen valintaan puututaan. Tämän ymmärsin niin, että työntekijäjärjestöjen autonomia työsuojeluvaltuutettujen valintaan katoaisi. <br />
<br />
Erittäin tärkeää olisi direktiivin mukaisesti kehittää työsuojeluosaamisen pätevyysvaatimukset ja koulutuskriteerit, joita pystytään myös valvomaan. <br />
<br />
Itse yritän kokoajan löytää tahoa, joka olisi valmis viemään työsuojelupätevyyden kansallisen vahvistamisen puuttumisen EU:n parlamenttiin. Edellytyksenä on, että joku olisi sen itse henkilökohtaisesti kokenut. <br />
<br />
<em>Raili Perimäki, työympäristöasiantuntija</em><br />
<br />
<br />
<br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-77134403866719478722012-04-17T09:14:00.001+03:002012-04-17T11:11:52.807+03:00Ahneudesta vielä kerranAhneudesta on käyty julkista keskustelua jo joitain vuosia alkaen Mikael Liliuksen optio- ja muista palkkioista. <br />
<br />
Tuolloin vuonna 2009 keskusteltiin siitä, miten valtio-omistajalta petti valvonta ja johdettavilta ainakin suhteellisuudentaju. Silloinen omistajaohjauksesta vastannut ministeri Häkämies lupasi selvityttää palkitsemisohjeet. <br />
<br />
Tänä keväänä on kohistu Finnairin johdon saamista bonuksista. Finnair on – tai sen pitäisi olla – valtion omistajaohjauksessa. Mikään ei kuitenkaan näytä muuttuneen. Valtion omistamassa tappiota tekevässä yrityksessä voitiin maksaa johdolle ylimääräisiä bonuksia maksattamalla ne henkilöstön pussista, joko palkanalennuksilla tai talkootyöllä. Ahneutta, lyhytnäköisyyttä, jopa typeryyttä – monenlaisia ajatuksia on käynyt mielessä.<br />
<br />
Finnairin tilanteessa tulisi pyrkiä rakentamaan yhteishenkeä ja saamaan koko henkilöstö aidosti mukaan yhtiön tulevaisuuden kehittämiseen. Se ei onnistu, jos toiset kahmivat epäoikeudenmukaisiksi koettuja etuuksia itselleen samalla kun toiset kuvittelevat pelastavansa yritystä tinkimällä omasta toimeentulostaan. <br />
<br />
Henkilöstön tyrmistys bonusten tultua julkisuuteen oli useimmille itsestään selvä reaktio, mutta kuultiinpa julkisuudessa myös toisenlaisia puheenvuoroja. Esimerkiksi Nalle Wahlroosin mielestä ihminen ajattelee luonnostaan vain omaa etuaan ja tämä voitontavoittelu muodostuu lopulta kaikkien hyväksi. On vaikea ymmärtää, miten Finnairin johdon oman edun tavoittelu muodostuisi kenenkään muun tai edes johtamansa yrityksen hyväksi. <br />
<br />
On helppo hyväksyä ylimääräinen palkkio hyvin tehdystä työstä. Etenkin, jos palkkion saaja on omilla toimillaan ja päätöksillään vaikuttanut positiiviseen tulokseen. Tästä ei kuitenkaan Finnairin johdon bonuksissa ollut kyse. <br />
<br />
Pikemminkin kyse oli käänteisestä Robin Hood -ilmiöstä, jossa pienipalkkaisilta työntekijöiltä vietiin jo ennestään suuripalkkaisille johtajille vielä lisää. Jos tämä ei ole ahneutta, mitä se on.<br />
<br />
Ahneutta on se, kun mikään ei riitä. Ahneus on itsekkyyttä ja röyhkeyttä. Ahneus Finnairilla kertoo myös suhteellisuudentajun puutteesta kun oltiin valmiita ottamaan itselle enemmän kuin kuuluu ja vielä toisen palkkapussista. Siellä varmasti tiedettiin, mitä tehtiin ja tiedostettiin myös sen olevan eettisesti väärin. Muutoin bonuksista olisi kerrottu avoimesti julkisuuteen niistä päätettäessä. <br />
<br />
Matkustamohenkilökunta on Finnairin käyntikortti asiakkaisiin päin ja onneksi sen työmotivaatio on toistaiseksi kestänyt. Liittoon tulleen palautteen ja muun keskustelun perusteella lentoemännät ja stuertit kokevat kuitenkin vahvasti tulleensa petetyiksi. <br />
<br />
Luottamus toimivaan johtoon on pahasti säröillä ja sen uudelleen rakentaminen vaatisi suuria muutoksia yhtiön toimintatavoissa. Hyvä aloite olisi ollut bonuksen saajilta palauttaa saamansa rahat ja näin osoittaa aitoa katumusta. Anteeksipyyntö vailla sisältöä on tyhjiä sanoja. Sano, mitä tarkoitat ja tarkoita, mitä sanot. <br />
<br />
Wahlroosinkin ihailema Adam Smith tunnetaan vapaan kaupan ja markkinatalouden puolustajana. Päätänkin kirjoitukseni lainaukseen hänen tunnetuimmasta teoksestaan Kansojen varallisuus: ”Meikäläiset kauppiaat ja teollisuustyönantajat valittavat kovasti korkeiden palkkojen vahingollisia vaikutuksia… He vaikenevat omien ansioittensa turmiollisesta vaikutuksesta.” Voiko tuota enää suoremmin sanoa! <br />
<br />
<em>Hanne Siika-aho, järjestösihteeri</em><br />
<em>Kirjoittajan mielipiteet ovat puhtaasti henkilökohtaisia, eivät Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY:n</em><br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-82474031831467071472012-03-05T09:29:00.000+02:002012-03-05T09:29:52.242+02:00Saikuttelu on Sarasvuon kiukutteluaKyllähän me jo tiedämme, että julkisuus ja erityisesti iltapäivälehdet elävät vastakkainasettelusta ja draamasta. Aina se kuitenkin jaksaa yllättää, miten yhden miehen kärkevien mielipiteiden kautta muodostetaan mielikuvaa suomalaisesta työelämästä.<br />
<br />
Köyhän miehen Wahlroosiksi tituleerattu yritysjohtaja Jari Sarasvuo mollaa taas suomalaisia työntekijöitä. Hänen mukaansa olemme pelkkiä huijareita/lusmuilijoita ja haemme sairaslomaa aina kun laiskottaa. Samassa juonessa ovat Sarasvuon mukaan työterveyslääkärit, jotka sitä sairaslomaa kirjoittavat.<br />
<br />
Päinvastoin kuin Sarasvuo väittää, suomalaisilla on korkea työmoraali. Näin on todennut muun muassa EK:n ylilääkäri Jan Schugk ja samaa mieltä ovat muutkin asiantuntijat. Tutkimusten mukaan jopa puolet suomalaisista työntekijöistä on viimeisen vuoden aikana ollut sairaana töissä – mikä sinänsä ei tietenkään ole järkevää. <br />
<br />
Korkean työmoraalin ohella luottamus ja fiksut toimintatavat työpaikoilla koituvat niin työntekijöiden kuin työnantajienkin eduksi. Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että sairauspoissaolot ovat vähentyneet sellaisilla työpaikoilla, joilla voi olla poissa töistä kolme päivää ilman lääkärintodistusta.<br />
<br />
Toinen puoli totuutta on, että olipa kyse mistä etuudesta tahansa, aina löytyy joku, joka käyttää sitä väärin. Kysymys onkin, kenen ehdoilla työelämää kehitetään?<br />
<br />
<i>Riitta Juntunen, tutkimusasiantuntija</i><br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-58777987911824024392012-02-27T07:26:00.000+02:002012-02-27T07:28:18.921+02:00Turistit ihmisoikeuksien puolestaMatkustan työssäni paljon. Myös vapaa-ajallani lomailen mieluusti ulkomailla. Työmatkat eivät siis näytä vievän lomamatkojen hohtoa. <br />
<br />
Yksi asia turismissani on ay-liikkeen palveluksessa oltujen vuosien myötä kuitenkin muuttunut. Missä ikinä matkustankin, en voi olla ajattelematta kohtaamieni ihmisten asemaa ja oikeuksia työntekijänä.<br />
<br />
Hotellivirkailijan aina ystävällinen hymy, ravintolan erityisen ripeä palvelu tai tullivirkailijan tyly käytös eivät enää ole vain paikallisia kuriositeetteja tai yksittäisiä sattumia. Minulle ne ovat myös mahdollisia viitteitä siitä, mikä on heidän asemansa työpaikan, yhteiskunnan ja globaalin talouden valtasuhteissa.<br />
<br />
Lomamatkan kohdemaa on monelle turistille paratiisi. Paikalliselle työntekijälle se on kuitenkin usein kaikkea muuta. Hyvä esimerkki tästä on Thaimaa, johon ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUC:in marraskuussa julkaisema raportti avaa matkaoppaiden rantakuviin tottuneille toisenlaisen näkökulman.<br />
<br />
Suhteellisen tunnettu ihmisoikeusongelma Thaimassa on kymmenet tuhannet lapsiprostituoidut. Vähemmän tunnettua sen sijaan lienee se, että lapsityövoimaa käytetään myös esimerkiksi maataloudessa, rakennuksilla, ravintoloissa ja kalataloudessa. Kaikki nämä ovat myös turismiin kytkeytyviä aloja.<br />
<br />
Lapsityö ei kuitenkaan ole Thaimaan ainut työelämään liittyvä ihmisoikeusongelma. Suuria epäkohtia liittyy myös esimerkiksi useimmiten burmalaisten siirtotyöläisten asemaan. Myös työntekijöiden järjestäytymisoikeus toteutuu heikosti ja järjestäytyneiden työntekijöiden painostus on tavallista.<br />
<br />
Työntekijöiden oikeuksien rikkominen ei ole vain kaukomaiden ongelma. Läheisemmistä lomailumaista Turkki on hyvä – tai paremminkin huono – esimerkki. EU-jäsenkandidaatin demokratian tilasta puhutaan usein, mutta vähemmän tunnettua on se, että esimerkiksi yleisesti tunnetut sananvapauden puutteet kohdistuvat ankarana myös ammattiliittojen jäseniin. Tässäkin kuussa viranomaiset pidättivät 15 kansainvälisen naisten päivän tapahtumia valmistelevaa naispuolista ay-aktiivia. Heidän koteihinsa hyökättiin ja heitä syytettiin terroristeiksi. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.<br />
<br />
Miten turistin pitäisi suhtautua siihen, että hänen lomakohteessaan poljetaan työntekijöiden perusoikeuksia? Onko epäeettistä rentoutua auringossa ja nauttia palveluista, jotka saatetaan tuottaa ihmisoikeuksia rikkovin ehdoin?<br />
<br />
Yleisiä ohjeita on vaikea antaa, mutta sen voi varmasti sanoa, että kotiin jääminen ei auta ketään. Valintoja sen sijaan voi tehdä. Jos matkailuyrityksen tietää polkevan työehtoja, kannattaa valita toinen yritys. Jos koko turismialan tietää pönkittävän diktatuuria, voi valita toisen maan.<br />
<br />
Vähintään yhtä tärkeää on muistaa, että turistikin voi vaikuttaa paitsi kuluttajana, niin myös kansalaisena. Suomi ja Euroopan unioni ovat mukana kansainvälisessä yhteistyössä, jonka tarkoituksena on taata kaikille maailman ihmisille muun muassa oikeus järjestäytyä ja puolustaa ihmisarvoisia työehtoja. Kansalaisten valitsemista päättäjistä riippuu se, kuinka tosissaan tähän yhteistyöhön panostetaan.<br />
<br />
Jatka siis matkailua, jos siitä nautit. Mutta älä sulje silmiäsi epäkohdilta, äläkä vaikene niistä. <br />
<br />
<em>Pekka Ristelä, kansainvälisten asioiden asiantuntija</em><br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-66556117244674388502012-02-06T09:00:00.000+02:002012-02-06T09:03:27.601+02:00Jaksaako jatkaa?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguWRueUH-mWAjaFG1eXLQr659PcM1JlQLMDihKwwcPVcv082qsnNQme7C6qzd2fZCtj7pf7iPPn6hShIDpjicB9woGcPznTSz2wHzItT_jnBqnepUf2MwerQjQ63SXH7tsTRXE2_FnsTY/s1600/JUHA.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" sda="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguWRueUH-mWAjaFG1eXLQr659PcM1JlQLMDihKwwcPVcv082qsnNQme7C6qzd2fZCtj7pf7iPPn6hShIDpjicB9woGcPznTSz2wHzItT_jnBqnepUf2MwerQjQ63SXH7tsTRXE2_FnsTY/s200/JUHA.jpg" width="150" /></a></div>
Moni alkaa jo kyllästyä jatkuvaan puheeseen siitä, että töissä pitäisi olla vanhemmaksi kuin nykyään. Pitäisi olla paljon muutakin kuin hurskas toive, jotta työuran jatkaminen vielä 63 vuoden jälkeen olisi mahdollista tai järkevää.<br />
<br />
Eräs tuttu kertoi seuraavanlaisen tarinan. Tarina on tosi ja kertoja elää. Tuttavani tapasi veljensä, joka oli jäänyt eläkkeelle jokin aika sitten. Hän kysäisi tältä - tuoreelta eläkeläiseltä - että nyt kun ajattelet työelämää, niin miltä se tuntui. Veli oli kuulemma ollut hetken hiljaa ja miettivän oloinen. Sitten oli tokaissut jotenkin niin, että ”nyt kun sitä ajattelee, niin se oli kuin pahaa unta”. Kymmenien vuosien työssäkäynnin jälkeen tämä oli päällimmäisin tunne.<br />
<br />
Pahoin pelkään, että suurella joukolla suomalaisia ikäihmisiä tunne on jotensakin tutun oloinen.<br />
<br />
Onko siis mitään järkeä vaatia ihmisiltä pidempää painajaista? Ei ole. Vaikka työsuojelulainsäädäntö eri muodoissaan onkin pääpiirteittäin kunnossa, ei se kykene riittävästi poistamaan niitä epäkohtia, jotka ihmisiä työelämässä tyypillisesti hiertävät.<br />
<br />
Pakottavalla lainsäädännöllä ei oikeastaan kyetä vaikuttamaan sellaisiin tärkeisiin hyvinvointiin vaikuttaviin asioihin, kuten hyvä työilmapiiri, hyvä johtaminen tai mielekäs työ. <br />
<br />
Työn vetovoimaisuutta on kuitenkin kyettävä parantamaan, mikäli aidosti halutaan ihmisten jatkavan työelämässä myöhempään kuin nykyisin.<br />
<br />
Työterveyslaitos julkaisi tällä viikolla uuden tutkimuksen työssä jatkamisen kannalta merkityksellisistä tekijöistä. Kyseisillä asioilla on vaikutusta siihen, että vastaajat voisivat harkita työssä jatkamista 63 vuoden jälkeen. Näitä asioita kyseltiin 45 -vuotiailta ja sitä vanhemmilta.<br />
<br />
Luonnollisesti koettu työkyky ja terveys ovat sekä itsessään että välittävinä tekijöinä tärkeitä. Jos ei ole terveyden puolesta edellytyksiä, niin niitä ei ole. On sitten kokonaan eri asia, voisiko töitä tehdä, jos työ muotoiltaisiin terveyden ehdoilla.<br />
<br />
Työoloilla on suuri merkitys. Työn kuormittavuus sekä onnistumisen ja innostumisen kokemukset selittävät luonnollisesti hyvinkin paljon, halutaanko työelämässä jatkaa pakkoa pidempään. Työehtoasioista yksi tärkeimmistä on kysymys työajasta, erityisesti työajan joustavuudesta ihmisen toiveiden mukaisesti. Työterveyslaitoksen tutkijat havaitsivat juuri työaikakysymyksen olevan erityisen tärkeä työntekijäasemassa oleville.<br />
<br />
Jaksaako jatkaa? Voisi kai sanoa, että jaksaa jos on terveyttä ja työolosuhteet kunnossa, sekä mahdollisuus saada itselle sopivia työaikoja. Näillä eväillä päästään tavoitteessa pitkälle. Mikäli halutaan ihmisten työurien pidentyvän, niin päättäjillä on tietoa tähän vaikuttavista asioista.<br />
<br />
<em>Juha Antila, kehittämispäällikkö</em><br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-53371317156483055382012-01-16T14:06:00.000+02:002012-01-16T14:06:00.505+02:00Sivistysporvaristoa kaivaten<br />
Pitäisikö koko kansaa sivistää ja kouluttaa vai onko se tarpeen vain erikseen valittujen osalta? Kysymys tulee väkisinkin mieleen kun jälleen keskustellaan aikuisten koulutukseen osallistumisesta, jopa koulutusoikeudesta. Asiaa voisi pohtia pitkänkin kaaren kautta kansansivistysajatuksen kehittymisenä Suomessa.<br />
<br />
Koko kansan kansakoulu syntyi 1800-luvulla sivistysporvariston tahdosta saada syrjäisempienkin mökkien väki sivistyksen ja koulutuksen piiriin. Sitä edellytti kansakunnan kohottaminen kansana muiden joukossa, mutta myös orastava tarve lukemaan ja kirjoittamaan kykenevästä työvoimasta modernin teollisuuden laajentuessa vesistöjä myöten etäisempiinkin kolkkiin. <br />
<br />
Kansakoulu vauhditti vuorostaan ammatillisen koulutuksen kehitystä, teollisuuskoulujen ja ammattioppilaitosten verkoston laajentumista.<br />
<br />
Seuraava suuri askel koko kansan sivistystason kohottamisessa olikin kiistelty peruskoulu ja oppikoululaitoksen lakkauttaminen. Samaan aikaan korkeakouluverkosto laajeni. Kaikki tämä oli ilmausta uudesta ja vaativammasta osaamisen tasosta, johon väestön valtavirta tuli ohjata.<br />
<br />
Vähintään toisen asteen tutkinto koko ikäluokalle on viime vuosina usein kuultu vaatimus ja nyt valtiovallan koulutuspoliittisen tavoiteajattelun keskiössä. Lisäksi noin puolet ikäluokasta tulisi jo ohjata korkeakouluihin.<br />
<br />
Tätä taustaa vasten tuntuu ihmeelliseltä, mutta ei ehkä kuitenkaan aivan yllättävältä, että jälleen ollaan koko väestöä, nyt aikuisväestöä, koskevan osaamistason temppelinharjalla. Jälleen kuullaan vastustusta, ikään kuin historia toistaisi itseään. <br />
<br />
Teknologiateollisuuden, niin myös muidenkin alojen isännät haluisivat valita, keille osaamisen etuus voidaan tarjota. Kaikki työntekijät eivät siis olisi ammattitaidon kehittämisen tarpeessa, vaikka isäntienkin julistuksissa kaikuvat pärjääminen ja korkea osaaminen. <br />
<br />
Tyhjää puhettako ovat siis työnantajien vakuuttelut osaamisen tärkeydestä? Suurin osa SAK:n jäsenliittojen jäsenistä, 69%, ei ole ollut päivääkään työnantajan kustantamassa koulutuksessa viimeisen vuoden aikana. Tämäkö on nykyaikaa? <br />
<br />
Työnantajien puheita kuunnellessa alan kaivata vanhan ajan sivistysporvaristoa apuun ja selvittämään vanhoihin poteroihin unohtuneille, että kehityksen pitäisi jatkua.<br />
<br />
Aikuiskoulutuksessa olisi nyt tekemisen paikka. Uudistamista tarvitsisi myös ammattiosaamisen laventaminen sivistykselliseen osaamiseen, jota tihentyvä kansainvälistyminen ja palvelumyynnin edistäminen vaatisi.<br />
<br />
<em>Markku Liljeström, kehittämispäällikkö </em><br />
<br />
<br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-84515018183854305342011-12-27T09:41:00.000+02:002012-01-02T07:14:16.105+02:00Nuoret pois työttömyyskortistosta<br />
Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa päätettiin toteuttaa nuorten yhteiskuntatakuu.<br />
<br />
Tarkoitus on, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle tai alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle nuorelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Samalla kaikille peruskoulun päättäville taataan koulutuspaikka lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa tai muulla tavoin. <br />
<br />
Idea nuorten työllistämisestä työttömyyden sijaan ei ole uusi. Yhteiskuntatakuusta on puhuttu vuosikymmenet ja kokeiltukin on. Nuorten velvoitetyöllistäminen oli voimassa hetken aikaa ennen kuin se kaatui omaan mahdottomuuteensa 1990-luvun laman aikaan. <br />
<br />
Keskeiset toimenpide-ehdotukset yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi valmistuvat ensi vuoden alkupuolella. Oman vaikeutensa valmisteluun tuo julkisen talouden säästöpaineet. <br />
<br />
<strong><em>Mitä pitäisi tehdä? </em></strong><br />
<br />
Kasvukeskuksissa tarvitaan nuorille lisää ammatillisessa koulutuksen opiskelijapaikkoja. Nyt peruskoulun päättäviä jää joka vuosi ilman opiskelupaikkaa, koska koulutuspaikkoja ei ole riittävästi siellä, missä nuoria on eniten. Tämäkään ei vielä välttämättä riitä, vaan pitäisi yksinkertaisesti velvoittaa koulutuksen järjestäjät ottamaan kaikki peruskoulun päättävät jatko-opintoihin ja valtiovallan myös maksaa korvaus tästä. <br />
<br />
Ammatillisessa koulutuksessa on vähennettävä koulutuksen keskeyttämistä. Nyt noin 12 000 henkilöä lopettaa joka vuosi ammattiopinnot kesken. Ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan enemmän opetusta ja ohjausta ja vaikeuksissa olevien matkassa pitämiseksi nykyistä enemmän oppilashuollon palveluja. <br />
<br />
Koulutetuille nuorille, joille työtä ei löydy, on jatkossakin tarjottava Sanssi-kortin avulla palkkatukea työpaikan saamiseksi. Palkatonta työharjoittelua voidaan käyttää, jos nuorella ei ole ammattitaitoa ja oma ammatti on vielä etsinnässä. Mutta työharjoittelu pitäisi suunnitella työnantajan kanssa niin, että heti aluksi sovittaisiin jatkosta, esimerkiksi oppisopimuspaikasta.<br />
<br />
Suomen Yrittäjät ovat tarjonneet keinoksi nuorten työllistämiseen palkka-alea ja nuorten oppisopimuskoulutukseen koko työsuhteen ajaksi koeaikaa. Nuoria työssäkäyviä köyhiä en Suomeen halua. Sen sijaan olisi syytä löytää uusia porkkanoita kepin sijaan.<br />
<br />
Ensimmäiseksi olisi korjattava opintotuen epäkohdat ja poistettava opintorahassa vanhempien tulojen vaikutus itsenäisesti asuvilta toisen asteen opiskelijoilta. Työmarkkinatuen työharjoittelun ajalta olisi tarpeen saada ylläpitokorvausta, jotta nuoret saisivat edes työmatkakulut maksettua. <br />
<br />
On mahdollista, että työttömyys kasvaa ensi vuonna. Poliitikot ovat silloin paljon vartijoina, kun valtion taloudesta päätetään. Vaarana on, että nuorten työttömyys kasvaa ja heikoimmassa asemassa olevat ajautuvat kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Nuorten yhteiskuntatakuun toimenpiteillä tällainen kehitys olisi mahdollista estää, mutta ei ilman rahaa. <br />
<br />
<em>Saana Siekkinen, kehittämisjohtaja</em><br />
<br />
<br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-57467123296141365952011-12-07T07:39:00.001+02:002011-12-07T07:42:53.752+02:00Eurooppalainen talousraami tarvitsee työntekijöiden hyväksynnän<br />
Maanantai 28.11. oli suomalaisessa työmarkkinapolitiikassa juhlava päivä. Saatiin aikaan raamisopimus tuomaan niin työntekijöille kuin työnantajillekin turvaa maailmantalouden epävakauden keskellä. Työelämän kehittämisellekin annettiin suuntaa.<br />
<br />
Samaan aikaan eri puolilta Eurooppaa tulee aivan toisenlaisia viestejä. Liettuassa hallitus on heikentämässä irtisanomissuojaa ja pidentämässä työaikoja. Unkarin hallitus purkaa työntekijöiden oikeuksia ja kolmikantaisen yhteistyön rakenteita. Kreikassa ammattiliitot vastustavat palkkojen ja sopimusoikeuksien leikkauksia yleislakolla.<br />
<br />
Saamme olla tyytyväisiä, että meillä menee paremmin. Kovin suureen helpotukseen ei kuitenkaan ole aihetta, ylimielisyydestä ja vahingonilosta puhumattakaan.<br />
<br />
Työntekijöiden Liettuassa, Unkarissa, Kreikassa ja monessa muussa Euroopan maassa kohtaamat etujen ja oikeuksien heikennykset eivät ole vain heidän asiansa. Huonot uutiset kertovat yhteisistä eurooppalaisista ongelmista. Siksi niitä on syytä pitää hälyttävinä myös meillä Suomessa.<br />
<br />
Eurokriisin myötä on tehty selväksi, että huonosti hoidettu talouspolitiikka yhdessä euromaassa vaarantaa koko alueen vakauden. On puhuttu kestämättömistä valtionveloista ja budjettialijäämistä.<br />
<br />
Niiden lisäksi pitäisi kuitenkin puhua myös kestämättömästä työmarkkinapolitiikasta. Palkkoja polkeva ja työmarkkinoiden vuoropuhelua halveksiva EU-maa vaarantaa oman kansansa lisäksi kaikkien muidenkin unionimaiden hyvinvoinnin. Myös Suomen.<br />
<br />
Erityisen vakavan tilanteesta tekee se, että hallitukset eri puolilla Eurooppaa eivät päädy samansuuntaisiin työntekijöitä kurittaviin ratkaisuihin täysin sattumalta ja omasta aloitteestaan.<br />
<br />
Esimerkiksi Kreikassa Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat vaatineet työehtosopimusten suojan heikentämistä. Nämä ovat kaikki instituutioita, joissa Suomikin on mukana. Olemme siis osallisia myös siinä, minkälaista politiikkaa yhteisen eurooppalaisen edun nimissä vaaditaan.<br />
<br />
Kun EU-maille nyt ollaan rakentamassa entistä tiiviimpiä talouspolitiikan raameja, on unionin sopimuspöytiin syytä viedä vaativat terveiset Suomen raamisopimuksen tekijöiltä. Ilman ammattiliittojen vahvaa panosta ja työntekijöiden hyväksyntää talouden tervehdyttäminen ei onnistu. <br />
<br />
Kestävä kriisinhoito edellyttää demokraattisten oikeuksien ja osallisuuden vahvistamista, ei heikentämistä. Muuten edessä on konfliktien tie, eikä se ole kenenkään etu.<br />
<br />
<em>Pekka Ristelä, kansainvälisten asioiden asiantuntija</em><br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-29267992803011583042011-11-25T08:32:00.001+02:002011-11-25T08:37:35.087+02:00Turskaa tulee?<br />
Vuosia sitten pääsin vierailemaan isäni työpaikan, Kansallispankin, dealing-hallissa. Muistan kiihkeän tunnelman. Näyttöruudut syöttävät viimeisintä tietoa kursseista. Ostetaan ja myydään. Nopeita päätöksiä ajan hermolla. Jännitystä ja stressiä. Pahimmillaan, väärästä päätöksestä, kuten diilerien kielellä sanotaan, tulee turskaa (tappiota). <br />
<br />
Tunnelma on useamman kerran palautunut mieleeni nykypäivän työelämässä. Ajatellaanpa pelkästään työpaikalla pidettäviä kokouksia. Ihmisiä tulee ja menee. Piipahdetaan ”<em>minulla oli just yksi kokous ja siirryn kohta toiseen, en</em> <em>nyt ehdi olemaan täällä pidempään</em>”. Kännykät syöttävät viestejä, joita luetaan samalla, kun kuunnellaan toisella korvalla itse kokousta. Ehtiihän siinä lukemaan myös muitakin tärkeitä papereita. Niin ja se Facebook-päivityskin.<br />
<br />
Puhutaan multitaskingista, usean asian tekemisestä yhtä aikaa. Informaatiota ja kiirettä syöttävässä nyky-yhteiskunnassamme syöksymme paikasta paikkaan ja asiasta asiaan kaikkea yhdistellen. Reagoimme heti muualta tuleviin ärsykkeisiin, kuten kännykän viesteihin.<br />
<br />
Tuntuu ja kuulostaa ehkä tehokkaalta, mutta tutkimukset ovat osoittaneet usean asian tekemisen samanaikaisesti stressaavan ja haittaavan kykyämme tehdä harkittuja päätöksiä. Kunnolla pohdittu päätös edellyttää aitoa, todellista läsnäoloa. <br />
<br />
Entä jos tärkeimmätkin päätökset tehdään nykyisin muita asioita samalla miettien?<br />
<br />
-”<em>Nyt näyttää siltä, että tilastot ovat väärässä, kyllä täällä todellisuudessa on miljardien eurojen vaje.”</em><br />
<br />
- Kännykkää räpistellen: <em>”hhhmmm, jaha. Tota, mulla alkaa just toinen palaveri, mutt palataan.” </em><br />
<br />
Christina Karlsson, tietoasiantuntija<br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-57803285776933541042011-11-18T08:02:00.001+02:002011-11-18T08:15:14.087+02:00Mediakupla nimeltään Suuri kuoppa<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirn3oGewuiaOROz0URBLWbCtwMdXWDMpX-_coRet9QYxRPFyv3yAIKjbEYqh30GiflI02csvgXr7MHlJFPj4MWoQbVYkUKapWjYLYdFCagq3qCeX7rcxvaa2hRBpO0WtD_jj9SzpQnkRk/s1600/JUHA.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" hda="true" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirn3oGewuiaOROz0URBLWbCtwMdXWDMpX-_coRet9QYxRPFyv3yAIKjbEYqh30GiflI02csvgXr7MHlJFPj4MWoQbVYkUKapWjYLYdFCagq3qCeX7rcxvaa2hRBpO0WtD_jj9SzpQnkRk/s200/JUHA.jpg" width="150" /></a></div>
Mika Maliranta teki <a href="http://www.eva.fi/julkaisut/eva-analyysi-suuri-kuoppa-suomen-hyv%C3%A4t-ty%C3%B6llisyysluvut-k%C3%A4tkev%C3%A4t-tuottavuuden-romahduksen/3771/">raportin</a> EVAlle tuottavuudesta ja se sai yllättävän suuren huomion mediassa. On muuten jännä juttu, miten käsitteet saadaan iloisesti sekoitettua, kun puhutaan ”vähän sinnepäin”. <br />
<br />
Eräässäkin uutisoinnissa oli tästä raportista saatu pääteltyä, että Suomessa olisi työn tuottavuus laskenut. Eli oli ymmärretty tuotantoa syntyneen entisellä työpanoksella aiempaa vähemmän ja sen perusteella työpaikoilla on 150 000 ihmistä tyhjän panttina lekottelemassa. <br />
<br />
Tilastokeskuksen tietojen perusteella viime vuonna työn tuottavuus kasvoi arvonlisäyksen kautta laskettuna 4 % edellisestä vuodesta ja tuotoksen kautta laskettuna se kasvoi 3,6 %. Fakta on se, että työn tuottavuus on kasvanut, ei laskenut.<br />
<br />
Vielä jännempää on, kun vääristä päätelmistä tehdään toimenpidesuosituksia. Helsingin Sanomissa (16.11.) Jorma Ollilla vääntelee EVAn poliittista pamflettia toimenpidesuosituksiksi – ja vieläpä sellaisiksi, jotka itse raportissakin on epäsuorasti todettu epäonnistuneiksi. Ollilaa siteeraten: ”palkkauksen ja muiden työehtojen on oltava joustavampia, jotta tilannekohtaisesti pystytään rakentamaan työllisyyden ja tuottavuuden kannalta parhaat ratkaisut”.<br />
<br />
Kuitenkin raportissakin todetaan Yhdysvaltojen tuottavuuskehityksen pudonneen trendiltään Suomea voimakkaammin ja juuri siellä on käytössä Ollilan kaipaamat lääkkeet. Eli pelkistäen: meille kaivataan tautiin sellaisia lääkkeitä, joilla eräs toinen sairas on tullut entistä kipeämmäksi. Jep jep – sanoisi yksi piirrossarjan poliitikko entisessä viihdeohjelmassa.<br />
<br />
Homma menee seuraavasti: EVAn uusi raportti Suuri kuoppa heittää ilmoille kivan teoreettisen mallin. Siinä työn tuottavuuden pitäisi trendinomaisesti kasvaa koko ajan entistä enemmän. Sinänsä hyväkin tavoite, mutta missä työelämän asiassa näin voisi käydä, että koko ajan kasvu paitsi jatkuisi, myös voimistuisi? Itse EVAn raportissakin todetaan työn tuottavuuden kasvaneen, mutta ei enää kiihtyvällä vauhdilla.<br />
<br />
Ongelmana ei siis ole, etteikö työn tuottavuus kasvaisi. Tämä on hyvä pitää mielessä. Tuottavuus on kasvanut ja kasvaa. Siitä olen samaa mieltä, että pitäisi tehdä toimenpiteitä, että kasvu olisi voimakkaampaa. Sen sijaan keinoista olen Ollilan Hesarin kirjoituksen kanssa jyrkästi eri mieltä.<br />
<br />
Eiköhän olisi rehellistä todeta, että EVAn tarkoituksena on pelotella suomalaisia ja erityisesti päättäjiä. Tämähän on tuttua touhua. Päämääränä ei ole huoli tuottavuuden kasvusta. On yritetty keksiä jotain uskottavalta kuulostavia perusteluja, joiden perusteella voitaisiin uhkauksenomaisesti saada omia (siis elinkeinoelämän) intressejä edistettyä. <br />
<br />
Tuottavuuden kasvattaminen on tärkeää, mutta se tapahtuu parhaiten ja kestävimmin siten, että tehdään työpaikalla asioita oikein ja oikeita asioita. Turha työ on yhtä rasittavaa kuin tärkeä työ. Niistä ensiksi mainittu ei lisää tuottavuutta.<br />
<br />
<em>Juha Antila, kehittämispäällikkö</em><br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-9826257903660180072011-11-09T11:29:00.000+02:002011-11-09T11:29:31.751+02:00Deflaatio tuhoaa kotona ja puutarhassa<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj7hj3gfbxs_-Gcn9gid7f4Ugkd_cxIsz15JVg-ZQlWQYuQHZeL3ZtpR24CBsPIKLDZY5-NQe3-dscTft-mA0jj1i6jOVGwg8pV0eiiUs_x9eBq5kZ0sM8BOCz4oW7fW11m9VY8YAU7ZE/s1600/TAPIO.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" ida="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj7hj3gfbxs_-Gcn9gid7f4Ugkd_cxIsz15JVg-ZQlWQYuQHZeL3ZtpR24CBsPIKLDZY5-NQe3-dscTft-mA0jj1i6jOVGwg8pV0eiiUs_x9eBq5kZ0sM8BOCz4oW7fW11m9VY8YAU7ZE/s200/TAPIO.jpg" width="150" /></a></div>
Me eurokansalaiset seuraamme kasvavalla kauhulla, kuinka EU nilkuttaa kriisikokouksesta seuraavaan. <br />
<br />
Miksi taloudelliset ongelmat ovat näin vakavat? Miksi suuret summat muiden maiden takaamaa tai lainaamaa rahaa eivät ole tuoneet helpotusta yksittäisten maiden tai euroalueen kriisiin? <br />
<br />
Pääosa tiedotusvälineistä, talousasiantuntijoista ja yhteiskunnallisista vaikuttajista pitää syypäänä yksittäisten maiden yksittäisiä poliittisia päättäjiä. Kreikan, Italian, Portugalin, Espanjan ja Irlannin hallitukset ovat halvan lainarahan hurmoksessa varmasti tehneet vakavia talouspoliittisia virheitä.<br />
<br />
Eikö kansanvaltaisesti valittujen päättäjien virheistä kansan pidäkin kärsiä? Siksi useat suomalaiset ja saksalaiset uskovat, että EU:n, EKP:n ja IMF:n määräämät työttömyyttä tuovat säästöpaketit ja veronkorotukset ovat oikeutettuja rangaistuksia näiden maiden aiemmista synneistä. <br />
<br />
Osa virheistä on tehty jo 10 - 20 vuotta sitten, joten on julmaa laittaa nykynuoret kärsimään työttömyydestä. Vielä julmempaa on, että EKP:n vahvan euronpolitiikka ja muita teollisen maailman keskuspankkeja korkeammat korot ovat pahentaneet ongelmia.<br />
<br />
Vielä synkempää on se, että Kreikan, Portugalin ja Irlannin lainoituksen ehtona tarjotut säästötoimet ovat johtaneet talouskasvun hyytymiseen tai jopa bruttokansantuotteen laskuun. Maiden velanmaksukyky ei ole säästötoimien seurauksena parantunut vaan heikentynyt, kun heikko talouskasvu on johtanut hintojen laskuun.<br />
<br />
Talouskasvu on yhteiskunnan moottori, joka saa investoinnit liikkeelle ja varmistaa, että ihmiset uskaltavat kuluttaa. Ostopäätöstä ei lykätä, jos hinnat eivät kohtuuttoman nopeasti putoa. Pieni inflaatio houkuttelee tekemään hankinnat etunojassa ja vaikka velkarahalla, kun tuotteiden ja palveluiden hinnat ovat nousussa. Velkaa uskaltaa ottaa, jos voi luottaa, että velkataakka muuttuu asteittain kevyemmäksi, kun nimellisansiot nousevat.<br />
<br />
Siksi kohtuullinen inflaatio on parempi vaihtoehto kuin deflaatio, jolloin esimerkiksi asuntojen, koneiden ja laitteiden hinnat laskevat ja pahimmassa tapauksessa palkatkin putoavat. Investoinnit siirtyvät, koska huomenna kaikki on halvempaa. <br />
<br />
Yritykset ja palkanansaitsijat eivät uskalla ottaa lainaa, koska laskevien hintojen ja palkkojen maailmassa velkataakka tulee yhä raskaammaksi kantaa. Kuluttajien lisäksi deflaatiosta kärsivät sijoittajat ja pankit, kun velalliset eivät kykene maksamaan velkojaan. Deflaatio ajaa taloudellisen toiminnan tuhoisaan kierteeseen.<br />
<br />
Keskiajalla sairaista ihmisistä laskettiin verta, koska uskottiin, että veressä oleva paha tulee näin pois. Tulos oli kuitenkin päinvastainen, kun potilaan voimat ehtyivät verenvähyyteen.<br />
<br />
Tänä päivänä Euroopassa jo muutenkin suurissa vaikeuksissa olevien kriisimaiden ongelmien ratkaisuksi määrätään suonen iskentää ja kuppausta. Elvytyksen sijaan kuristetaan ja kiristetään. Nämä toimet on tehty sijoittajien ja pankkien vaatimuksesta, jotta luottamus markkinoilla palaisi.<br />
<br />
EU:n ja EKP:n tarjoamat lääkkeet eivät ole tehonneet, koska tiukat säästötoimet vievät yhä useammat maat kuilun partaalle ja sen ylikin. Pankit ja sijoittajat ovat saaneet tahtonsa lävitse, mutta talouskasvun hiipuessa ovat jo menettäneet paljon. Euroalueen nykyinen säästölinja on hyvin vaarallinen, sillä deflaatio tuhoaa kotona ja puutarhassa. <br />
<br />
<em>Tapio Bergholm, erikoistutkija</em><br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-72088207754464744312011-10-26T08:36:00.000+03:002011-10-26T08:36:32.222+03:00Kirjoittajavieras: Tuottavuustietoisuus hukassa<br />
Tuottavuuden kehittäminen on tapetilla sekä hallitusohjelmassa että yksittäisten organisaatioiden tavoitteissa.<br />
<br />
Tuottavuuden parantaminen on välttämätöntä kilpailtaessa halvempien tuotantokustannusten maiden kanssa globaalissa maailmantaloudessa. Kuva on yksittäisen työntekijän näkökulmasta varsin yksinkertainen – paranna tuottavuuttasi. Vai onko sittenkään? <br />
<br />
Usein ajatellaan, että yrityksissä tuottavuuden parantaminen on markkinoiden kautta sisäänrakennettu tavoite. Jos tuottavuus ei ole riittävä, saa potkut. <br />
<br />
Mikä motivoisi tuottavuuden parantamiseen aitojen markkinoiden puuttuessa eli julkisella sektorilla? <br />
<br />
Näkemyksemme mukaan tuottavuuden kehittämisen yhtenä keskeisimpänä esteenä on tuottavuustietoisuuden puuttuminen ja tästä seuraava motivaatiopula. Tuottavuustietoisuudella tarkoitamme ymmärrystä eri toimintojen ja jopa yksittäisten työntekijöiden tuotoksista ja vaikutuksista suhteessa organisaation tai laajemman kokonaisuuden tavoitteisiin.<br />
<br />
Tuottavuuden perinteinen määritelmä tuotoksen ja panoksen välisenä suhteena on näennäisen yksinkertainen, mutta ei silti itsestäänselvyys kaikille suomalaisille.<br />
<br />
Moni yt-kutsun saanut työntekijä varmasti pohtii, että tarkoittaako tuottavuuden kehittyminen sitä, että omistajille jää enemmän käteen? Tai onko tuottavuuden kehittämisessä kyse siitä, että vanhukset jätetään oman onnensa nojaan, koska kotona asuminen on yksinkertaisesti halvempaa? Entä kuka määrittelee tavoitteet, joiden varassa tuottavuustyötä tehdään? <br />
<br />
Lisähaasteita tuottavuus-käsitteen tulkintaan tuo palveluvetoinen yhteiskunta, jossa tuotokset eivät ole laadultaan tasavertaisia, vaan vaihtelevat palvelutilanteesta toiseen. Asiakas vaikuttaa palvelutapahtumaan omilla asenteillaan ja odotuksillaan. Palvelun arvo syntyy yhteistyössä, jonka vuoksi vakiotuotoksen määrittely on usein mahdotonta. Kustannusten leikkausta ei voida pitää tuottavuuden kehittämisen ainoana lähtökohtana.<br />
<br />
Yritämme siis sanoa, että tuottavuus-käsite ei ole niin yksinkertaisesti tulkittavissa, kuin julkisessa keskustelussa usein oletetaan. Jotta voidaan odottaa sitoutumista tuottavuuden kehittämistyöhön, tulee ensin pyrkiä parantamaan yleistä tuottavuustietoisuutta.<br />
<br />
Hyvä esimerkki tuottavuustietoisuuden puuttumisesta on Kreikka, jossa ei ole nähty erikoisten etuisuuksien yhteyttä kansantalouden vakauteen. Kreikan esimerkki on syytä pitää mielessä myös Suomen työsopimusneuvotteluissa. <br />
<br />
Tuottavuustietoisuuden lähtökohtana on se, että tiedetään tuottavuuden nykytila. Muussa tapauksessa ei ole mahdollista tietää, mihin suuntaan tarkasteltava suure kehittyy. Mikäli kaikille toimijoille, aivan ruohonjuuritasolta lähtien, kyetään viestimään missä olemme nyt, miten tuottavuutemme suhteutuu muihin toimijoihin ja mihin olemme pyrkimässä, ovat lähtökohdat toiminnan kehittämiseen olemassa.<br />
<br />
Miten tuottavuustietoisuutta sitten voidaan kehittää? Yksi vastaus tähän kysymykseen on: mittaamalla. Nykyisin käytössä olevat mittarit jäävät valitettavan usein työntekijöiden näkökulmasta etäisiksi eikä niiden merkitystä ymmärretä. Tietojen syöttäminen järjestelmiin pelkän tilastoinnin tai ylätason päätöksenteon vuoksi tuntuu turhalta. <br />
<br />
<br />
Tuottavuustietoisuutta lisäävät mittarit viedään ruohonjuuritasolle ja rakennetaan yhteistyössä henkilöstön kanssa. Tästä on saatu hyviä esimerkkejä muun muassa Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa, jossa henkilöstö on aktiivisesti osallistunut mittareiden suunnitteluun.<br />
<br />
Mittausinformaation avulla voidaan tehdä työ näkyväksi. Tämä tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi tervehenkiseen vertailuasetelmaan ja kilvoitteluun samankaltaisten työyksiköiden välillä. Myös tulospalkkaukselle syntyy oikeudenmukaisempi perusta, kun tavoitteiden asettaminen ja seuranta helpottuvat. Tuottavuustietoisuutta tukevat mittarit toimivat tuottavuuden kehittämisen motivaattorina<br />
<br />
<br />
<em>Kirjoittajavieraat ovat tutkijatohtori Aki Jääskeläinen ja tutkijatohtori Harri Laihonen, PMteam - Suorituskyvyn johtamisen tutkimusryhmä, Tampereen teknillinen yliopisto</em> <br />
<br />
<br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-19351059790497849482011-10-18T09:42:00.000+03:002011-10-18T09:43:23.275+03:00Laadulla työn tuottavuutta<br />
Elinikäinen oppiminen on varmasti meille kaikille tuttu käsite. Omalta kohdaltani olen loppututkintoni jälkeen suorittanut yhden ammatillisen pätevyyskokeen sekä kolme laajaa täydennyskoulutusta. Viimeisimmän koulutukseni kustansi oma työnantajani. <br />
<br />
Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö <a href="http://www.eurofound.europa.eu/">Eurofound</a>in kesällä julkistetun raportin mukaan työnantajan työntekijöilleen hankkima koulutus on kannattava investointi.<br />
<br />
Raporttia varten tehdyt tapaustutkimukset osoittavat, että selkein yhteys työn laadun ja suorituskyvyn välillä liittyy koulutukseen, taitoihin ja työllistettävyyteen.<br />
<br />
Koulutuksella edistetään työntekijän kykyjä käyttää teknologiaa ja vastata asiakkaiden tarpeisiin. Koulutus on myös vaihtoehto rekrytoinnille. Yritysten on vaikeaa ja usein kallista rekrytoida työntekijöitä, ja koulutuksen avulla toteutettava sisäinen urakehitys on edullisempi ratkaisu sekä yritykselle että työntekijöille, jotka molemmat hyötyvät työllistettävyyden lisääntymisestä.<br />
<br />
Lisäksi urakehityssuunnitelmat ja työllisyysturva edistävät suorituskyvyn paranemista takaamalla keskinäistä ymmärrystä siitä, että yrityksessä on mahdollisuuksia uralla etenemiseen. Siten työntekijät osallistuvat enemmän ja tuntevat lojaalisuutta ja vastuuta työstään.<br />
<br />
Tämä puolestaan tuo mukanaan monia muita etuja. Työntekijät suosittelevat työpaikkaa muille työtä etsiville, he toimivat yrityksen lähettiläinä ja suhtautuvat yrityksen menestykseen omana menestyksenään. <br />
<br />
Tutkimus korostaa myös muita työelämän laatukysymyksiä. Terveys, turvallisuus ja hyvinvointi edistävät suorituskyvyn paranemista vähentämällä sairauspoissaoloja ja vakuutusmaksuja. Samalla lisääntyy myös työntekijöiden tyytyväisyys ja työntekijöiden vapaaehtoinen vaihtuvuus vähenee. <br />
<br />
Työ- ja perhe-elämän tasapaino vaikuttaa samaten työntekijöiden suorituskykyyn. Rekrytointi on helpompaa. Ja kun yritys joustaa työntekijöiden tarpeiden mukaisesti, ovat työntekijät valmiita tarvittaessa tekemään suurempia työponnistuksia yrityksen puolesta.<br />
<br />
<em>Christina Karlsson, tietoasiantuntija</em><br />
<br />
<em>Eurofoundin raportti perustuu 21 tapaustutkimukseen neljällä alalla (sähkö- ja rakennusala, elintarviketuotanto, rahoituspalvelut ja vakuutukset ja tukku- ja vähittäismyynti) Itävallassa, Tšekissä, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Ruotsissa. </em><br />
<br />
<a href="http://www.eurofound.europa.eu/publications/htmlfiles/ef11201_fi.htm"><em>Raportti</em></a><em> on osa Eurofoundin laajaa tutkimushankkeiden pakettia, johon kuuluu kattava kirjallisuuden arviointi, Euroopan yritystutkimuksen tietojen analysointi ja perusteellisia tapaustutkimuksia. Tämän selvityksen ja koko tutkimuspaketin tavoitteena on selvittää, voidaanko työn laadun parantamisella edistää työntekijän ja työpaikan suorituskykyä ja miten se voidaan tehdä.</em><br />
<em><br /></em><br />
<br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-50434913752622406622011-10-05T09:40:00.002+03:002011-10-05T09:40:55.794+03:00Kunnon työn klubi<br />
<br />
Kiitos aina ajan tasalla olevan <a href="http://www.sask.fi/">SASK:in</a>, ay-aktivismi on ensi perjantaina erityisen hauskaa. Neljättä kertaa järjestettävän <a href="http://www.wddw.org/">kansainvälisen kunnon työn päivän </a>kunniaksi SASK kutsuu ystävänsä <a href="http://www.sask.fi/mukaan/kurssit_ja_tapahtumat">Decent Work -iltaklubille</a> perjantaina 7.10. Ravintola Pacificoon Helsingin Kallioon. Tunti tiukkaa asiaa, loppuilta hyvää musiikkia ja parasta seuraa. Kunnon työn klubi – tätäkin ay-liike voi olla!<br />
<br />
Ay-liikkeen maailmanjärjestö <a href="http://www.ituc-csi.org/">ITUC:in</a> lanseeraamaa kunnon työn päivää vietetään perjantaina sadoissa tapahtumissa ympäri maailman. On joukoittain seminaareja, mielenosoituksia, bileitä ja performansseja. Toinen toistaan kekseliäämpiä tempauksia – tai mitä sanotte esimerkiksi tästä: Amsterdamissa ”<a href="http://www.wddw.org/Sustainable-shopping-army">kestävän shoppailun armeija</a>” kiertää sähkömopoilla onnittelemassa työntekijöiden oikeudet vakavasti ottavia vaatekauppoja.<br />
<br />
Tänä vuonna kansainvälisen kunnon työn päivän teemana on prekaari työ. Turvattomat työsuhteet, toimeentulon epävarmuus ja kokemus työnantajan mielivallasta ovat tuttuja työntekijöille kaikkialla maailmassa.<br />
<br />
Kunnon työn päivä nostaa ongelmat esiin ja muistuttaa samalla ratkaisusta: työntekijöiden järjestäytymisestä ja solidaarisuudesta, kaikkialla maailmassa ja mieluiten yhdessä yli rajojen.<br />
<br />
<em>Pekka Ristelä, kansainvälisten asioiden asiantuntija</em><br />
<br />
<br />
<br />
Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-68552179505710551982011-10-03T08:00:00.001+03:002011-10-03T08:00:52.394+03:00Työnantajat vuokratyötä vastaan<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlyrTBr2FDP-EqmuXw2vVcjcxCGrKxGRI1wUgIiW2efV5FvY2fMXmQUE2mmFpRL5lso8Ko9FJ8ff0E4EJt7d5yJYRBNAX7A802stOjZB2u9SBB6qW-Heao2fbo0dG6Xoi_l9XeFbSLgaM/s1600/TAPIO.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" kca="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlyrTBr2FDP-EqmuXw2vVcjcxCGrKxGRI1wUgIiW2efV5FvY2fMXmQUE2mmFpRL5lso8Ko9FJ8ff0E4EJt7d5yJYRBNAX7A802stOjZB2u9SBB6qW-Heao2fbo0dG6Xoi_l9XeFbSLgaM/s200/TAPIO.jpg" width="150" /></a></div>
Vuokratyön pelisääntöjä tarkisti vuonna 2007 kolmikantainen työryhmä. Nyt kolmikantainen työryhmä pohtii tiukalla aikataululla, miten EU:n hyväksymä vuokratyödirektiivi sovelletaan (implementoidaan) Suomen työelämän lakeihin ja säännöstöihin.<br />
<br />
Yhteisen näkemyksen aineksia voi löytyä lähimenneisyydestä, jolloin työnantajat olivat valmiit kovin ottein torjumaan vuokratyökeinottelua.<br />
<br />
Vähemmistökommunistien lehti Tiedonantaja tuomitsi toukokuussa 1974 vuokratyöfirmojen toiminnan uudenlaisena orjakauppana. Demarin kuvaus näiden reppufirmojen toiminnasta elokuussa 1974 oli vähintään yhtä synkkä.<br />
<br />
Työläinen oli vain kauppatavara, palkat ja verot jäivät usein maksamatta ja lopulta suuret rahat jäivät lurjuksille. SDP:n pää-äänenkannattaja ennakoi syyskuussa, että vuokratyöyritysten toiminta tulisi kielletyksi.<br />
<br />
Metalliliiton puheenjohtaja Sulo Penttilä arvosteli syyskuussa 1974, että työvoiman voimakas kysyntä oli tuonut työelämään epäterveitä ilmiöitä, joita olivat muotiin tulleet reppufirmat sekä runsaat yli- ja viikonlopputyöt. <br />
<br />
Kansan Uutiset uutisoi tammikuussa 1975 työnantajien kiertävän palkkasidonnaisia sosiaalimaksuja vuokratyöyritysten avulla. Turun telakalta tuli aloite, että ammattiliiton olisi ryhdyttävä toimiin työvoiman vuokrauksen lopettamiseksi. Metalliliitto uhkasi tammikuussa 1975 reppufirmoja voimatoimilla.<br />
<br />
Vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike eivät käyneet reppufirmojen vastaista taistelua yksin. STK ja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto pyrkivät jo syyskuussa 1961 rajoittamaan työvoiman vuokrausta harjoittavien yritysten toimintaa. <br />
<br />
Työnantajien ongelmana oli tuolloin se, että vuokratyöyritykset värväsivät etenkin metalliteollisuudesta ammattitaitoista työvoimaa. Sitten nämä yritykset tarjosivat työntekijöitä vuokralle maksusta, joka oli huomattavasti korkeampi kuin teollisuuden ammattimiesten palkat. Vuokratut työntekijät saivat vuokrayhtiöltä huomattavasti korkeampia palkkoja kuin vastaavissa töissä olevat vakinaiset työntekijät, joiden rinnalla he työskentelivät. <br />
<br />
STK:n toimitusjohtaja Johan Nykopp ennakoi, että tämä johtaisi palkkatason liukumiseen ja työrauhan häiriintymiseen. Tekstiiliteollisuutta edustanut varatuomari Stig Hästö esitti, että jäsenyrityksiä olisi kehotettava välttämään työvoimaa vuokraavien yritysten palveluksia. STK lähetti asiasta kiertokirjeen jäsenyrityksilleen.<br />
<br />
Työvoiman ylikysyntä toi samanlaisia työvoimaongelmia yrityksille jälleen 1970-luvulla. Vaikutusvaltainen STK:n johtajista ja toimialaliittojen toimitusjohtajista koostunut STK:n työehtosopimusvaliokunta hyväksyi joulukuussa 1974 päätöksen, joka sisälsi yksityiskohtaiset ja tiukat määräykset, joiden tavoitteena oli vuokratyön lopettaminen ja rajoittaminen. <br />
<br />
Tarkoitus oli estää työvoiman vuokrausyritysten harjoittama epäterve työvoiman niukkuuteen perustunut keinottelu. Hylättävä vuokratyövoiman käyttö oli sellaista, jossa tilaaja turvautui yritykseen, joka välitti pelkästään työvoimaa. Päätös sisälsi myös tarkan vuokratyön määritelmän: <br />
<br />
1) työntekijät työskentelevät tilaajan välittömän työnjohdon alaisina, <br />
<br />
2) työntekijät käyttävät yleensä tilaajan koneita, työkaluja ja raaka-aineita, <br />
<br />
3) korvaus vuokratyöyritykselle on yleensä sovittu aikaveloituksena, <br />
<br />
4) yrittäjäriski on tilaajalla. <br />
<br />
Kyse ei ollut yleisestä vuokratyön rajoittamisesta. STK:n valvoma vuokratyön rajoitus koski vain Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksiä ja erikseen nimettyjä metalliteollisuuden ammattityöntekijäryhmiä. <br />
<br />
Päätös sisälsi aikataulun, jonka mukaan metalliteollisuudessa ei enää helmikuussa 1975 tehdä päätöksen vastaisia uusia sopimuksia vuokratyön käytöstä. Maaliskuun alusta Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritykset olivat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät itse käyttäisi eivätkä sallisi alihankkijoidensakaan käyttää vuokratyövoimaa kuin tehdyn päätöksen sallimissa poikkeustapauksissa.<br />
<br />
Yritysten tuli tarjota vuokratyöntekijöille työsuhdetta yrityksen omilla palkkalistoilla. Työnantaja lehti julkisti tämä päätöksen tammikuun lopussa, kun se oli ensin tiedotettu STK:n hallitukselle. Työnantajien yhteinen etu oli kyseessä. STK:n tavoitteena oli jälleen rajoittaa vuokratyöyritysten toimintaa, joka uhkasi keinottelemalla nostaa työvoiman hintaa<br />
<br />
<em>Tapio Bergholm, erikoistutkija</em><br />
<br />Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-25995100718908460072011-09-22T15:25:00.001+03:002011-10-03T08:04:33.560+03:00Näin naapurissa – ja mitä siitä opin?Kävin viime viikolla Pietarissa tutustumassa suomalaisten yritysten toimintaan siellä. Samalla sain hyvän pikakatsauksen Venäjän nykytilasta talous- ja työmarkkina-asioissa. Edellisen kerran kävin Pietarissa vuonna 1994.<br />
<br />
Näin äkkiseltään silmäillen kaupunki oli pistetty keskustassa hyvään turistikuntoon. Ruuhkat olivat kyllä aivan käsittämättömät ja kadun ylityksissä sai olla tarkkana, ettei tullut Lexusten, Audien ja Mersujen keilaamaksi. <br />
<br />
Vaurastuminen näkyi selvästi ja niin näkyi eriarvoistuminenkin ja köyhyys. Junan ikkunasta näkyi, kuinka heti Suomen rajan takana oli köyhyyttä ja kurjuutta. Tasan ei käy onnen lahjat, eikä kyllä varallisuuskaan.<br />
<br />
Suomen ja Venäjän raja on edelleen yksi maailman suurimmista elintasorajoista. Pietarissa keskipalkka on noin 830 euroa ja Pietarin ulkopuolella se on 30-40% vähemmän. Nimellispalkat nousevat kyllä vauhdilla, toistakymmentä prosenttia vuodessa ja vaikka inflaatiokin on likipitäen kaksinkertainen Suomeen verrattuna, reaalipalkat nousevat selvästi. Suomen keskipalkka kokopäivätyöstä pyörii 3000 euron lähistöllä. Ero on huima. Palkan sivukuluissa ei ole suurta prosentuaalista eroa.<br />
<br />
Äkkiseltään voisi ajatella, että taloudellisessa mielessä ”ne jyrää meitin”. Noilla palkoillahan kaikki mahdollinen työ varmaankin siirtyy Karjalaan. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, eikä tule käymään. <br />
<br />
Työn hinta ei kerro mitään muuta kuin työn hinnan. Erään Pietarissa toimivan suomalaisen yrityksen johtaja totesikin, että jos heidän yrityksensä olisi Suomessa, niin 200 työntekijää hoitaisi talon työt. Jos heillä olisi venäläinen johto, talossa pitäisi olla 500 työntekijää. Tällä jakokaavalla suomalainen johto ja suomalainen henkilökunta olisi 2,5 kertaa tuottavampi kuin vastaava venäläinen. Sattumoisin tuo Pietarin ja Suomen välinen keskipalkkojen ero kyseisellä alalla on suunnilleen juuri 2,5 kertainen.<br />
<br />
Työn tuottavuuden kehittäminen on tärkeää, jotta voimme jatkossakin säilyttää työpaikat. Tätä on kuitenkin tehtävä siten, että henkilöstön työkyky, työhalu ja työura voivat kehittyä myönteisesti. <br />
<br />
Parhaiten tämä onnistuu, jos henkilöstö otetaan mahdollisimman laajasti mukaan kehittämään työyhteisön toimintaa. Useimmiten tämä ei maksa mitään. Edellytykset ovat olemassa ja ovat aina olleet. Fiksut työpaikat ovat niitä käyttäneet ja käyttävät tulevaisuudessakin. Miten saisimme näitä fiksuja työyhteisöjä lisää?<br />
<br />
<br />
<em>Juha Antila, kehittämispäällikkö</em>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-56883163768767962262011-09-14T15:22:00.002+03:002011-10-03T08:05:28.803+03:00Vuorotteluvapaa ei koske minua<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZDDnCE1SmgTiQFxNezvqOUl-sv-aXAUwySj38N-Kz-XR2TNiBdptSlhyphenhyphen-9kpKeQJnSTOEiU7cphR3IcOMeB80sgw1H6BM4-knui2t6c9ikc2Q4ZWvPD0XuSXfiC5ArOlZGiha_MJ6zq4/s200/ANU.jpg"><img alt="" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZDDnCE1SmgTiQFxNezvqOUl-sv-aXAUwySj38N-Kz-XR2TNiBdptSlhyphenhyphen-9kpKeQJnSTOEiU7cphR3IcOMeB80sgw1H6BM4-knui2t6c9ikc2Q4ZWvPD0XuSXfiC5ArOlZGiha_MJ6zq4/s200/ANU.jpg" style="cursor: hand; float: left; height: 200px; margin: 0px 10px 10px 0px; width: 150px;" /></a><br />
Salakuuntelin. Aamumetrossa kaksi keski-ikäistä naista keskusteli valtakuntaa ravistelevasta vuorotteluvapaakohusta. Hallitus on pudottamassa vuorotteluvapaakorvausta 60 %:n ansiosidonnaisesta päivärahasta. Nykyisellään vapaalle jäävän korvaus on 70–80 % työuran pituudesta riippuen. <br />
<br />
Nainen yksi: ”Epäreilua tuo heikennys on, mutta ei tuo minua koske. Olen tehnyt niin kauan kuin muistan osa-aikatyötä. Ja muistan tehneeni työtä ainakin 20 vuotta. Vaikka kuinka hingun, niin tunteja en saa kuin maksimissaan 27–28 viikossa. Meillä nykyään melkein kaikki on osa-aikaisia. Olisin kyllä vuorotteluvapaan tarpeessa”. <br />
<br />
Johon nainen kaksi: ”Ei muuten koske minuakaan. Määräaikainen työni päättyy ensi keväänä, enkä todellakaan voi anoa mitään vapaata. Haluaisin kyllä hengähtämään, että jaksaisin. Mutta ei tipu uutta pätkää, jos alan vapaita pyytelemään. Olen mäkin muuten ollut ainakin 20, eikun hei mulla on jo 24 vuotta - mieti 24 vuotta - työtä takana”.<br />
<br />
Aikuiset naiset sen sanoivat. Työelämän oikeudet eivät ole kaikille samat. Vuorotteluvapaalle voi nykyehdoilla jäädä 10 vuotta työtä tehtyään. Se ehto naisilla täyttyy kirkkaasti. Mutta sitten tulee stoppi. Nykyehtona on, että työtä tehdään kokoaikaisesti tai että työaika on ollut yli 75 prosenttia alan kokoaikaisen työntekijän työajasta. Osa-aikatyö, vastentahtoinenkaan, ei täytä ehtoa. Ja toinen kompastuskohta on, että palvelussuhde samaan työnantajaan on kestänyt vähintään 13 kuukautta ennen vuorotteluvapaan alkamista. Harvassa varmaa ovat ne, jota kahden vuoden määräaikaisuudessa ryhtyvät 13 kuukauden jälkeen vapaalle anomaan. <br />
<br />
Vuorotteluvapaa on järjestelmä, jota pitää puolustaa heikennyksiltä. Mutta myös kehittää. Sen lisäksi, että yhteiskunnallisessa keskustelussa nähdään miten vuorotteluvapaakorvauksen heikennys kolisisi siihen oikeutettuihin, on hyvä tunnistaa myös ne, jotka ovat nykysysteemin ulkopuolella. Ulkopuolella olo merkitsee yksilöille ensinnäkin mahdottomuutta käyttää vuorotteluvapaata. Toiseksi se tarkoittaa myös merkittävän määrän työn tekijöiden näkymättömyyttä työelämän, siellä jaksamisen ja työurien pidentämisen tiedontuotannossa. <br />
<br />
Yhtälö on selvä. Jos ei näy tilastoissa ei voi tulla yhteiskunnallisen kehittämisen kohteeksi. Prekarisaatiosta käydyssä keskustelussa on kritisoitu yhteiskunnallisia instituutioita. Huomiota on kiinnitetty erityisesti siihen, miten huonosti toistaiseksi voimassa olevan palkkatyösuhteen määrittämät käsitteet ja rakenteet kohtaavat prekaarin, siis jonkun muun kuin vakituisen ja kokoaikaisen, työn ja sen tekijän arkea. Anna Kontula ja Mikko Jakonen väittävät artikkelissaan ”Prekarisaatio ja työn tutkimuksen politiikat”, että myös työelämän tutkimusinstituutio nojaa tähän vakituiseen ja kokoaikaiseen palkkatyönormiin ja on siksi kykenemätön välittämään kattavaa saati ennakoivaa tietoa työelämän arjesta. Nousen metrossa Hakaniemessä ja mietin, että totta. Noiden naisten työssäjaksamista ei nykyisillä työkaluilla tunnisteta eikä edistetä.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-53131236391295817182011-09-07T08:10:00.001+03:002011-09-07T08:10:51.323+03:00Lääkäreiden tuska ja tulojen tasauksen vuosikymmen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1bBrSOVsVPPmLyOOf4PiszPMZQ08u4wnkbUnlOy3bx1G2JdnLbH1556J8I2oecvty3PMnWE59_SrhKsZpX6CG1WFPSu693eNhV_ZD6DXx9wBzMf9_NFNF9YfTz-Di5_Lz_4G8TKndN9w/s1600/TAPIO.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" nba="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1bBrSOVsVPPmLyOOf4PiszPMZQ08u4wnkbUnlOy3bx1G2JdnLbH1556J8I2oecvty3PMnWE59_SrhKsZpX6CG1WFPSu693eNhV_ZD6DXx9wBzMf9_NFNF9YfTz-Di5_Lz_4G8TKndN9w/s200/TAPIO.jpg" width="150" /></a></div>Sain tehtäväkseni arvostella Lääkäriliiton 100-vuotishistorian, Vapaus, terveys, toveruus. Lääkärit Suomessa 1910 - 2010. <br />
<br />
Kirja oli monin tavoin mielenkiintoinen. Kertoihan se ammattikunnasta ja alasta, joka on kasvanut noiden sadan vuoden aikana nopeasti. Tämä terveydenhuollon laajentuminen on tuonut hyvinvointia ja pitkää ikää meille suomalaisille.<br />
<br />
Lääkärit ovat olleet etuoikeutettu, hyvin järjestäytynyt ammattikunta, jonka elintaso suhteessa muihin palkansaajiin kehittyi heikosti. Tämä käy selvästi ilmi siitä tuskasta ja turhautumisesta, joka tihkuu satavuotishistorian sivuilta, kun pienituloisten ansiot kasvoivat suhteellisesti nopeammin kuin lääkäreillä. Tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että kotiapulaiset vaihtuivat jääkaappeihin, kun kotiapulaisten ansiot nousivat yli ylempään keskiluokkaan kuuluneiden lääkärien maksukyvyn. <br />
<br />
Julkisten palveluiden kasvu ja kunta-alan palkkojen nousu johtivat siis siihen, että naisilla oli parempia työpaikkoja tarjolla kuin kotiapulaisen pestit. <br />
<br />
Lääkäriliiton historia muistuttaa siitä, että tasa-arvon edistyessä kaikki eivät voi voittaa, vaikka kansantalous kasvoi nopeasti ja yleinen ansiotaso parani. Etuoikeutetussa asemassa olevien asema heikkeni ainakin suhteellisesti, kun Suomi siirtyi piikayhteiskunnasta tasa-arvoisemmin jakautuvien kunnallisten palveluiden maaksi. <br />
<br />
Aarne Mattilan tutkimus (Kunnat työmarkkinapolitiikassa. Kunnallinen työmarkkinalaitos 1970-2000, Helsinki 2000, s. 168) vahvistaa sen, että 1970-luku oli palkkatasa-arvon vuosikymmen. Kuntien ylimmän ja alimman palkan ero kaventui 1970-luvulla 8-kertaisesta 4,5-kertaiseksi.<br />
<br />
Kunnan työntekijäin ja viranhaltijain liiton (KTV) puheenjohtaja Pekka Salonen totesi jälkeenpäin, että siirtyminen valtakunnalliseen kunnalliseen sopimusjärjestelmään toi tuntuvia korotuksia pienten kuntien pienipalkkaisille ihmisille.<br />
<br />
Lääkäriliiton historia ja Aarne Mattilan tutkimus toimivat sellaisen tutkimuksen kritiikkinä, jotka ovat kuvanneet 1960-luvun lopulla alkanutta tulopolitiikkaa vahvojen, etuoikeutettujen ryhmien keskinäisen keskinäisten etujen jakomekanismina. (Katso esim. Timo Kyntäjä: Tulopolitiikka Suomessa. Tulopoliittinen diskurssi ja instituutiot 1960-luvulta 1990-luvun kynnykselle, Gaudeamus, Helsinki 1993).<br />
<br />
Tulkinta tulopolitiikasta työelämän hyväosaisten omien asemien säilyttämisen välineenä ei ainakaan 1970-luvun osalta pidä kutiansa, sillä lääkärien ohella useat hyvätuloiset olivat kauhuissaan tapahtuneesta tulojen tasauksesta. <br />
<br />
<em>Tapio Bergholm, erikoistutkija</em>Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-3458676535616290402011-09-01T18:17:00.001+03:002011-09-05T11:28:45.912+03:00Piiri pieni pyörii<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhriFfgK2jjMkODm12Gghl8j2IdJOMl5b0e1l-1hxhzjGe5Dh5xkGvQKWHf4dB6CfkMLJs3AcehIK97kopLP1c-z2SAxLsvQeVDLJZZXzoTucuHcAf6WeiSRvz5gUVd7bdDPzofCC7Mxoc/s1600/EVE.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhriFfgK2jjMkODm12Gghl8j2IdJOMl5b0e1l-1hxhzjGe5Dh5xkGvQKWHf4dB6CfkMLJs3AcehIK97kopLP1c-z2SAxLsvQeVDLJZZXzoTucuHcAf6WeiSRvz5gUVd7bdDPzofCC7Mxoc/s200/EVE.jpg" width="150" xaa="true" /></a></div>Julkisissa keskusteluissa, kannanotoissa, erilaisissa maahanmuuttopoliittisissa ohjelmissa ja uudessa kotoutumislaissa ollaan herttaisen yksimielisiä siitä, että maahanmuuttajien kotoutumiseen pitää panostaa enemmän kuin tähän saakka.<br />
<br />
Mitä nyt <a href="http://cms.hommaforum.org/">Homma-foorumin</a> pojat kyseenalaistavat koko kotoutumishomman. Muuten todetaan, että tarvitaan kielikoulutusta ja täydennyskoulutusta, tarvitaan kunnon tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen pelisäännöistä.<br />
<br />
Tietoa sinänsä on pilvin pimein - on nettisivuja, kaikenlaisia portaaleja, esitteitä ja oppaita monella eri kielellä. Miksi sitten tieto ei tavoita sitä tarvitsevia? Onko näin, että maahanmuuttoasiantuntijat tuottavat tietoa toisille samanlaisille maahanmuuttoasiantuntijoille? Onko siitä tullut pienen piirin puuhastelua?<br />
<br />
Ay-liike voisi olla loistava kotouttaja ja integroida maahanmuuttajat luontevasti osaksi (työ)elämää. Vaikka maahanmuuttajien järjestäytymisaste ammattiliittoihin on edelleen matalampi verrattuna valtaväestöön, se on kuitenkin noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana samalla kun kantaväestön järjestäytymisaste on laskenut. <br />
<br />
Äskettäin toteuttamassani haastattelututkimuksessa tarkastelin viron- ja venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemuksia työelämässä ja ammattiliiton jäseninä. Tutkimustuloksien mukaan maahanmuuttajien järjestäytymisen motiivit ovat lähinnä pragmaattisia, kuten mahdollisuus saada ansiosidonnaista työttömyysturvaa työttömäksi jäädessä.<br />
<br />
Maahanmuuttajat eivät välttämättä tiedä miksi heidän pitäisi liittyä ammattiliittoon, mitä hyötyä ja etuja siihen sisältyy. Järjestäytyminen on tapahtunut yleensä kaverin tai sukulaisen suosituksen pohjalta eikä niinkään työpaikan luottamushenkilön kautta. Ay-liikkeestä ja oman ammattiliiton toiminnasta tiedetään vähän. Maahanmuuttajien liittymistä ja osallistumista ammattiliiton toimintaan vaikeuttaa huono suomen kielen taito. Ay-liikkeen laatimia esitteitä ja nettisivuja ei välttämättä ehditä eikä jakseta lukea - toivotaan henkilökohtaisempaa lähestymistä.<br />
<br />
Ammattiliitot tai keskusjärjestöt voisivat järjestää pari kertaa vuodessa konkreettisia teemoja käsitteleviä infotilaisuuksia uusille jäsenille. Pelkkiä hengennostatustilaisuuksia ei kaivata. Pelkillä vieraskielisillä nettisivuilla ja esitteillä uusia jäseniä on siis vaikea saada, tiedon kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa. Ay-liikkeen on mentävä sinne, missä maahanmuuttajat ovat - työpaikoille, oppilaitoksiin, järjestöihin, tapahtumiin ja sosiaaliseen mediaan.<br />
<br />
Tutkimustuloksien mukaan valtaväestön asenteetkaan eivät ole aina myönteisiä, on syrjintää ja ammattitaidon väheksymistä. Toisaalta maahanmuuttajat kokevat, että heitä saatetaan kohdella holhoavaan sävyyn ensisijaisesti "mamuna" ja/tai oman etnisen ryhmän edustajana eikä niinkään oman alansa ammattilaisena ja työkaverina, tavallisena ihmisenä.<br />
<br />
Herää kysymys onko suomalainen työyhteisö valmis hyväksymään maahanmuuttajat tasavertaisina työtovereina vai pelkästään mamu-toiminnan kohteina? Onko mamu-toiminnalla hyväntekeväisyyden maku jossa haetaan hyvää omantuntoa, koetaan olevan "hyviä ihmisiä" ja kiillotetaan työpaikan monikulttuurisia kulisseja?<br />
<br />
Alkuvaiheen opastus ja erityispalvelut ovat tärkeitä ja perusteltuina, mutta sen jälkeen maahanmuuttajista pitäisi tulla tasavertaisia työtovereita. Hyvää tarkoittava "monikulttuurinen asennoituminen" saattaakin paradoksaalisesti ampua yli - sen sijaan, että katsottaisiin yhdistäviä tekijöitä, haetaan pelkästään erottavia, joka sinänsä hankaloittaa maahanmuuttajien pääsemistä luontevaksi osaksi työporukkaa. <br />
<br />
<br />
<i>Eve Kyntäjän suorittamassa haastattelututkimuksessa tarkasteltiin viron- ja venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemuksia työelämässä ja ammattiliiton jäseninä. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat maahanmuuttajien käsitykset omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja sosiaalisesta osallisuudesta työyhteisössä, ay-liikkeessä ja suomalaisessa yhteiskunnassa yleisesti. </i><br />
<br />
<i>Tutkimusta varten haastateltiin 60 maahanmuuttajaa, joista kaikki ovat asuneet ja työskennellet pääkaupunkiseudulla vähintään kolme vuotta ja ovat järjestäytyneet ammattiliittoon. Tutkimus on osa laajempaa EU-rahoitteista Itämeren työmarkkinayhteistyön projektia Baltic Sea Labour Network (BSLN). Projektissa ovat Suomesta mukana kaikki kolme palkansaajakeskusjärjestöä: SAK, STTK ja Akava.</i><br />
<br />
<i>Tutkimukseen perustuva artikkeli "Viron- ja venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemukset työyhteisön ja ammattiliiton jäsenenä" löytyy Mika Helanderin toimittamasta tuoreesta artikkelikokoelmasta "Totta toinen puoli? Työperäisen maahanmuuton todelliset ja kuvitellut kipupisteet".</i><br />
<br />
<i>Kokoelma sisältää artikkeleita maahanmuuttoon ja maahanmuuttajien työmarkkina-asemaan perehtyneiltä tutkijoilta ja asiantuntijoilta. Kirjan artikkeleissa käsitellään mm. maahanmuuttajien heikon työmarkkina-aseman syitä, maahanmuuttoon liittyvää harmaata taloutta ja maahanmuuttajajärjestöjen roolia suomalaisessa yhteiskunnassa.</i><br />
<br />
<i>Mika Helander (toim.): Totta toinen puoli? Työperäisen maahanmuuton todelliset ja kuvitellut kipupisteet. Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, 2011. SSKH Skrifter 31 (s. 59-84).</i><br />
<br />
Eve Kyntäjä, maahanmuuttoasioiden asiantuntija<br />
<br />
<br />
Tutkimustiimihttp://www.blogger.com/profile/01905247831345394820noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-27076144998259447882011-08-23T13:58:00.003+03:002011-10-03T08:06:02.001+03:00Tunnetko hyvinvointisi parantuneen?<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnxneg2OyT1xmfC6rwUET09ExglWhscnAMLeLq-QABsJYNhfoddFwgNmNdodaSwH8tCbE6aPhyUdwp_WSkazecsA5Btch99CRvMcTBJaqI6wWfL3ubP4cVWVnUZhaJvNl3c1K0WHjMQqRB/s1600/TYTTI.JPG"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5644007238089136962" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnxneg2OyT1xmfC6rwUET09ExglWhscnAMLeLq-QABsJYNhfoddFwgNmNdodaSwH8tCbE6aPhyUdwp_WSkazecsA5Btch99CRvMcTBJaqI6wWfL3ubP4cVWVnUZhaJvNl3c1K0WHjMQqRB/s400/TYTTI.JPG" style="cursor: hand; float: left; height: 150px; margin: 0px 10px 10px 0px; width: 112px;" /></a> Sinusta pitäisi tuntua paremmalta, sillä hyvinvoinnin mittarina useimmiten käytetty bruttokansantuote kasvoi Suomessa viime vuonna henkilöä kohden 3,2 prosenttia. Hyvinvointi koostuu kuitenkin monista eri osatekijöistä, joita on tarkasteltava usealta eri kannalta. Hyvinvoinnin mittaamiseen ei riitä yksi tai välttämättä edes kaksi lukua. BKT ei ota huomioon esimerkiksi eriarvoisuutta lisäävää tuloerojen kasvua tai elämänlaatua. <br />
<br />
Erilaisia hyvinvointimittareita on tutkittu ja kehitetty pitkään. Vuonna 2009 aiheesta valmistui <a href="http://www.stiglitz-sen-fitoussi.fr/en/index.htm">Stiglitz-Sen-Fitoussi -komitean raportti</a>, jota on käytetty pohjana mm. Sitran hyvinvointi-indikaattoreiden esiselvityksessä vuonna 2010. Sitran selvityksessä analysoitiin 16 eri mittaria, joista kehityskelpoisimmaksi todettiin Aidon kehityksen indikaattori GPI (Genuine Progress Indicator). Sen lähtökohtana ovat tulonjaolla painotetut yksityiset kulutusmenot sillä oletuksella, että tasainen tulonjako lisää yhteiskunnan hyvinvointia. GPI ottaa hyvin huomioon sekä ympäristö- että yhteiskunnalliset tekijät, mutta ei sisällä subjektiivista hyvinvointia tai onnellisuutta kuvaavia tekijöitä. Kun käytetään GPI mittaria, niin BKT:n tuottama kehityslinja osoittautuu kenties liian optimistiseksi. <br />
<br />
Käytännönläheisempi mittari on OECD:n kehittämä <a href="http://www.oecdbetterlifeindex.org/">Better Life Index. </a>Indeksissä voi itse antaa painoja eri osa-alueille haluamallaan tavalla ja verrata tuloksia 34 eri maan kanssa. Jos kaikille tekijöille antaa saman painon, Suomi pääsee sijalle 9. Parhaiten Suomi pärjää koulutuksessa, mutta myös työn ja muun ajankäytön sekä osallistamisen, kuten äänestysaktiivisuuden -indikaattorit olivat melko korkealla. Hyviä pisteitä Suomi ei saa tulojen, varallisuuden tai terveyden osalta. <br />
<br />
Indikaattoria kehitetään. Tulevaisuudessa tuloksia on mahdollista tarkastella sukupuolien ja ikäryhmien kesken. Better Life Index -mittarin kehittämiseen voi vaikuttaa ehdottamalla itselleen tärkeitä teemoja, jotka vielä puuttuvat aihealueista. <br />
<br />
Hyvinvointimittareita on olemassa lukuisia. Mittareiden pohjalle on indikaattoreita, joiden hyviä ominaisuuksia ovat mm. tilastollinen luotettavuus, läpinäkyvyys, ajantasaisuus ja kansainvälinen vertailtavuus. Onko sitten olemassa mittaria, joka kuvaisi parhaiten kestävän kehityksen kolmea hyvinvoinnin pääulottuvuutta: taloudellisuus, sosiaalisuus ja ekologisuus? Kuten valtioneuvoston kanslian asettaman työryhmän raportissa (Bkt ja kestävä hyvinvointi 12/2011) todetaan, ei yhteen mittariin ole mahdollista sisällyttää kaikkia hyvinvoinnin määrittäviä tekijöitä. Hyvinvointi on kuitenkin aina jollain tasolla henkilökohtainen kokemus. Tärkeää on, että hyvinvoinnin kehitystä pystytään silti jo havainnoimaan ja mittaamaan hyvinvoinnin edellytyksiä luovilla indikaattoreilla. Näitä indikaattoreita yhdistämällä saadaan luultavasti rakennettua yksi tai useampi toimiva hyvinvointimittari, joita voidaan käyttää BKT:n rinnalla. <br />
<br />
Keskustelu hyvinvointimittareiden osalta jatkuu. Tietoa on, mutta kehittämistä tarvitaan. Erityisesti subjektiivisten tekijöiden mittaaminen, laadullisten asioiden arvottaminen ja painotus sekä maakohtaiset erityispiirteet, kuten Suomen osalta esimerkiksi teknologisen kehityksen huomioiminen tuovat omat lisäpiirteensä mittariston kehittämiselle. <br />
<br />
Tytti Jäppinen, tilastoasiantuntijaUnknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3400697691280497139.post-13409107725750455182011-08-17T12:03:00.003+03:002011-09-05T11:36:11.700+03:00Vihreämpi työpaikkaKäytetäänkö työpaikallasi kertakäyttöastioita? Lajitellaanko jätteet? Miten on sähkönkäytön kanssa? Tai miltä kuulostaa ajatus siitä, että työpaikkaruokalassa tarjoillaan kerran viikossa vain kasvisruokaa? <br />
<br />
Kuulostavatko kysymykset tutulta pohdinnalta vai ihan uudelta ajatukselta? <br />
<br />
SAK:n keskustoimisto on yksi Suomen 170 organisaatiosta, jolle on myönnetty WWF:n Green Office –merkin käyttöoikeus. <br />
<br />
WWF:n <a href="http://wwf.fi/maapallomme/vaikuta/greenoffice/">Green Office</a> on toimistoille tarkoitettu ympäristöjärjestelmä, jonka tavoitteena on vähentää toimistotyöstä ja – toimista aiheutuvaa ympäristökuormitusta. Samalla säästetään myös materiaali- ja energiakustannuksissa. <br />
<br />
Toimistomme on mm. luopunut kertakäyttöastioista, lajittelemme jätteet, kierrätämme käytöstä poistetut kalusteet, käytämme sähkölaitteissa energiasäästöasetuksia ja huomioimme hankinnoissa ympäristönäkökulmat. Olemme myös sitoutuneet jatkuvaan parantamiseen ympäristöasioissa. <br />
<br />
Vihreä toimisto raportoi WWF:lle vuosittain kulutuksestaan vähintään kolmella eri tunnusluvulla. SAK:ssa seurattaviksi kohteiksi on valittu paperin, lämmön ja sähkönkulutus. Lisäksi käytössämme on WWF:n kulutustapamittari, joka seuraa henkilökunnan tietämystä ympäristöasioista sekä toimien ympäristömyönteisyyttä. <br />
<br />
Tottuminen uusiin tapoihin ei ole helppoa, mutta se kannattaa. Kaikki Suomen Green Office –toimistot säästivät viime vuoden aikana 245 kiloa kasvihuonekaasupäästöjä henkeä kohti edelliseen vuoteen verrattuna. Luku vastaa noin sataa litraa bensiiniä. <br />
<br />
Toimistojen vuodessa säästämästä paperista saisi aikaan yli 1,5 kilometriä korkean pinon. Sähköä vihreät toimistot puolestaan säästivät vuodessa yhteensä määrän, joka vastaa 446 kaukolämmitteisen omakotitalon keskimääräisiä vuosittaisia päästöjä. <br />
<br />
Tapoja kannattaa noudattaa myös kotona. Esimerkiksi allekirjoittaneen perhe tuottaa kaatopaikalle menevää sekajätettä kuukaudessa pienen hedelmäpussin verran. Kaikki muu päätyy lajitteluun. <br />
<br />
Christina Karlsson, tietoasiantuntija, SAK:n Green Office - yhdyshenkilö Unknownnoreply@blogger.com0